Aina, kun sitä luulee voivansa tehdä jonkinlaisia suunnitelmia, niin elämä tulee ja yllättää. Niin tänäänkin.

Aamu alkoi liian varhain taas kerran, viideltä ylös, kun ei enää nukuttanut. Viiden tunnin unet takana, väsytti, mutta unta ei vain tullut.Kun perheeni heräsi, kävi ilmi, ettemme todellakaan vietä rauhallista kotiviikonloppua. Miehen flunssa oli edennyt siihen pisteeseen, että mies tuumi reissua päivystykseen. Ja epäili, josko hänelläkin on rokko. Sama rokko, joka neidillä on, eikä se miehen mielestä ollut se vauvarokko, jota terveydenhoitaja oli epäillyt.

Ei kun pakkaamaan koko lössi autoon ja suunnata läheiseen päivystykseen. Ensin aikuisten puolelle, joka meni suhteellisen sutjakasti ja sitten lasten puolelle, jossa pienissä tiloissa oli paljon porukkaa; äitejä, isiä ja lapsia. Neiti oli ihan innoissaan leluista, kirjoista, papereista, kynistä ja leikkitovereista. Me vanhemmat kyselimme toisiltamme, että mikä kenenkin lasta vaivaa, jos sitten saa kaikki mahdolliset krempat korvatulehduksesta silmävaivaan samalla kertaa...

Entinen opiskelutoverini oli siellä vauvansa kanssa. Kävi ilmi, että lapsonen oli syntynyt täsmälleen sitä päivänä, joka on rakkaan vauvani laskettu aika, 16.10! Aikamoinen sattuma, vai mitä? Kuulin, että vauva on ollut mitä helpoin vaaveli ja asia on hyvä merkki. 

Oli siellä kaksi muutakin vauvaa, puolivuotias poika ja aivan pieni tyttö. Suloisia molemmat ja tuli malttamaton olo. Tahtoisi jo oman pienen syliin! Ja samalla toivoo, että vauva jaksaisi malttaa vielä lokakuulle. Pari päivää enää! =)

Miehen diagnoosi oli enterorokko. Oireet täsmäsivät ja maanantaina mies kuulee lisää asiasta, että onko virusperäinen vai bakteeriperäinen. Kun pääsimme vihdoin lastenlääkärin puheille, hän totesi neidin oireiden täsmäävän myös: enteroa voisi olla. Sitten jännitysmomentti olikin, että miten se vaikuttaa vauvaan vai vaikuttaako? Lääkäri konsultoi synnärin puolta ja sai selville, että vauvan pitäisi olla ok, että perheen entero ei vaikuta asiaan, eikä vaikuta minun mahdollinen sairastuminenkaan. Se helpotti oloani.

Aion kuitenkin soittaa ensi viikolla äippäpolille ja kertoa tilanteesta. Ihan siltä varalta, että se vaikuttaa keskiviikkoon ja mahdolliseen käynnistykseen. Ihan siltä varalta, ettei vauva saa syntyä perheeseen, jossa on enterorokkoa menossa, kun ei ole (ainakaan vielä, ainakaan tietääkseni) kyse akuutista tilanteesta. Kun ei ole kyse siitä, että vedet olisivat menneet tai vastaavaa vain kyse on, että käynnistetäänkö silloin vai ei. Haluan, että mies on ehdottomasti mukana, sekin pitää tarkistaa, varmuuden vuoksi.