Tulosten odottaminen on aina hermostuttavaa. Katselen kelloa, tarkkaillen kännykkääni: onhan sen äänet varmasti päällä...

Sitten, kuitenkin yllättäen, puhelin soi ja Se soitto saapuu. Lääkäri kertoo tulokset: lantioni on ahtaan puoleinen, tai kuten hän asian ilmaisee: "ei se mikään supertilava ole". Näin suunnitelmat selkenevät. Varaamme uuden ajan, jolloin kontrolloidaan vauvan paino. Synnytystapa-arviossa eilen, rv 36+4, se oli tasan 3000g, joka merkitsee, että vauvan arvioidaan olevan 3800g laskettuna aikana ja 4000g yliaikaisena. Lääkäri sanoo, että lantioni on sitä luokkaa, että pieni vauva sieltä mahtuu, se yliaikainen ei. Joten on selvää, ettei raskauttani voi päästää yliajalle.

Kokokontrolli sovitaan 1. lokakuuta. Silloin on rv37+6. Silloin katsotaan vauvan vointi, paino, kohdunkaulani tilanne, kohdunsuuni tilanne ja miten vauvan pää on juuri silloin. Jos alakertani tilanne on kypsynyt, synnytys käynnistetään ballongin avulla. Jos taas vauva on kasvanut radi-ruokavaliosta huolimatta, sovimme suunnitellun sektion jollekin päivälle rv39.

Olen tuloksiin tyytyväinen. Tuntui, että nyt minua kuunnellaan ja olo on huojentunut. Tiedän kyllä, että lääkäri haluaa käynnistää synnytyksen, jotta vauva syntyisi alatiesynnytyksellä, koska hän uskoo vain niihin. Mutta tuntui hyvältä, että siellä oli kuitenkin arvioitu oikeasti kehoni tilanne, otettu se huomioon ja ensimmäistä kertaa mainittiin myös sektio. Lääkäri sanoi, että kohdallani voidaan mennä nopeammin sektioon, jos vauva ei laskeudu ja synnytys etene, sillä edellinen synnytys kertoo, että niin voi hyvin käydä. Esikoiseni synnytys pysähtyi 6cm kohdalla, eikä neiti laskeutunut missään  vaiheessa, koska oli 4505g, eikä se 3500g joka hänen arvioitu painonsa oli. Synnytystapa-arviossa neidin paino oli 2829g, tämän vauvan 3000g, joten olin syystäkin skeptinen ja epäröin luottaa arvioon suoraan. Tämä suunnitelma tuntuu paremmalta.

Kun puhelu oli ohitse, soitin miehelleni uutiset, sitten neuvolaan ja peruin saman aamun aikani (varalta varattiin uusi aika seuraavalle aamulle), sitten kerroin uutiset äidilleni ja anopilleni, sillä heidän kanssaan sovittiin esikoisen hoidosta mahdollisen käynnistyksen varalle. 

Kun mies tuli illalla kotiin, hänelle oli selvästi valkenemassa, että rakas, toivottu ja odotettu toinen lapsemme saattaa olla maailmassa jo ensi viikolla. Kummankin mielessä oli sama asia: yhtä aikaa tämä oli hyvin tiedossa ja tuli hieman nopeasti. Nyt onkin aika kaivaa listat esille ja tarkistaa, että meillä on todella kaikki, mitä tarvitsemme pienen tuloon ja sitten keskittyä nauttimaan ajasta esikoisen kanssa. Emme todellakaan tiedä, että olenko jo viikon päästä käynnistyksessä vai onko kalenteriin lisätty päivämäärä suunnitellulle sektiolle. Joka tapauksessa tapaamme pienen pian!