Kun pieni vauva syntyy, unirytmi menee vanhemmilla sekaisin. Heräillään vauvan myötä ja nukutaan, kun vauva nukkuu. No, toinen lapseni potkii vielä masussa, mutta minun yöuneni ovat jo sekaisin. Mitä ihmettä luontoäiti on oikein ajatellut???

Heräsin, menin vessaan ja palasin petiin. Kello näytti 2.28, eikä uni sen koommin tullut. Suljin silmät, vaihdoin kylkeä, silittelin massua. Kun olin ihan liian pirteä, surffailin netissä kännyllä ja vaihdoin pari sanaa mieheni kanssa. Hänkin ehti sillä aikaa käydä vessassa, hoitaa kipeää kurkkuaan ja nukahtaa uudelleen...

Minä vain valvoin. Lopulta, noin 5.30, päätin luovuttaa. Totesin, että kun on nukkunut semmoiset 3h ja koittanut saada uudelleen unen päästä kiinni toiset 3h, niin voi saman tien nousta ylös ja aloittaa päivän umpiväsyneenä. Toivoen parasta, totta kai.

Valvoessa toki moni asia käy mielessä. Kuten:

Onko vauvalle nyt varmasti kaikki tarvittava sairaalakassissa? Tumput? Olikos se kamera jo laitettu takaisin?

Kuinka paljon ruokaa pitää varata neidille ja isoäidille loppuviikosta? Riittääkö makaronilaatikko, uunilohi, kana nuudelien kera? Teenkö perunamuussia lisäksi? Pitääkö bokseihin laittaa tekstit kaiken varalta, kuten niihin välipalapatukoihin, jotta mummit tietävät, että mistä on kyse?

Rakas tyttäreni vielä uinuu suloista untaan. Tiedän silti jo, että tästä tulee vaikea päivä. Aivoni tarvitsevat 5h unta toimiakseen ja paha päänsärkyni voi ilmestyä koska vain. Tämä voi siis olla se päivä, jolloin tyttäreni pääsee katsomaan lastenohjelmaa jossakin välissä ja päivä, jolloin on vain pakko lähteä ihmisten ilmoille hoitamaan asioita, vaikka huolestuttaa oma aivotoiminta. Äiti on vähän väsynyt, eikä sille voi juuri mitään, kun uni kaikkosi. Ehkä ensi yönä nukun paremmin. Toivon todellakin niin!