Odotan nyt toista lastani. Ensimmäisessä neuvolassa terveydenhoitaja sanoi heti, että se merkitsee raskausmahan nopeaa ilmaantumista esille. Minä odotin näin tapahtuvan jo hurjan nopeasti, olihan moni samassa kuussa pikkuista odottava jo hyvissä ajoin esitellyt kuvia kummustaan. Minun massuni vain antoi odottaa itseään niin pitkälle, että aloin jo hermostua - ja huolestua.

Sitten tuli 14. huhtikuuta, syntymäpäiväni ja tajusin peilikuvaa katsellessani, että tuossahan se viimeinkin on, rakas massu! Vekaraksi nimittämämme pikkuisen kotipaikka. Raskausmassuni oli päättänyt pompsahtaa esille rv 13+4, tasan viikon myöhemmin kuin ensimmäinen ultra eli np-ultra ja vain noin viikon aikaisemmin kuin esikoista odottaessani. Päiväkirjamerkintöni mainitsevat massun ilmestyneen huomion kohteeksi rv 14+6.

Minä kasvatan massuani ilolla ja innolla. Olen oikein odottanut tätä aikaa, kun voin vilkaista peiliin ja nähdä selkeän raskauskummun enkä massua, joka näyttää siltä, että jollekin on ruoka maistunut turhankin hyvin... Rakastan massuani, koska se kertoo ihanasta asiasta, rakkaasta pikkuisesta, joka on matkalla luoksemme. Toisesta toteutuvasta vauvahaaveesta.

Olen huomannut, että osalle odottajista massu on kriisin paikka. Oma vartalo ei tunnu omalta, iso vatsa ahdistaa. Kukaan ei toki tiedä, että kuinka isoksi massuni muodostuu ja kuinka tukala oloni on loppuraskaudesta, mutta sanoisin, ettei minulle tämä ole aihe mihinkään kriisiin. Nautin kehoni muutoksista, massuni kasvamisesta ja vauvasta, jonka merkkinä ne ovat. Lihoin esikoista odottaessani 7 kiloa, josta 2 seurasi synnytyslaitokselta kotiin. En aio stressata kilojen kertymisestä nytkään, mutta kun olen toipunut synnytyksestä ja olen imettänyt niin paljon kuin rinnoista lähtee, aion karistaa jäljelle jääneet kilot ja treenata hyvään kuntoon, jotta jaksan olla hyvin lasteni kanssa. 

Esikoisen aikana sain raskausarpia mahaani. Pitkään osa niistä muodosti sydämen lähellä napaani. Kannoin rakkausarpeani ylpeydellä. En nytkään häpeä haalenneita arpiani, enkä pelkää uusia. Jos niitä tulee, niin tulkoot. Aion silti hankkia raskausmassulle suunniteltua voidetta, jotta ihoni voi paremmin tulevien muutosten keskellä. Sellaisen hemmottelun olen ansainnut. 

Huomaan jo silitteleväni massuani huomattavasti enemmän kuin jokin aika sitten. Esiin tullut kumpu houkuttelee hellimään sitä. Eikä ihme. Tunnen jo ensimmäiset liikkeetkin, jo jokin aikaa niitä on tuntunut aina silloin tällöin. Nyt on menossa rv 14+3 ja nyt uskallan tunnustaa, että näin on.