Olen kasvanut perheessä, jossa Ystävänpäivää on aina vietetty, joten halusin jatkaa tätä traditiota myös omassa perheessäni.

Tänä vuonna menimme yhdessä syömään. Päivällä minä ja pikkuneiti kävimme lounaalla äitini kanssa ja illalla oli vuorossa perheillallinen mieheni ja tyttäremme kanssa. Pikkuisellemme päivä oli erityinen: hän sai maistaa ensimmäistä kertaa ravintolaruokaa, lihapullia perunamuussin ja maissin kera ja alkuruokana leipää ja kirsikkatomaatteja. Juomana neiti testasi veden ja maidon juomista pillillä, sekin oli suuri ihme pienelle ihmiselle.

Lapseni jaksoi päivällä hyvin, mutta aterian jälkeinen vessareissu ei mennyt ihan yhtä hyvin. Illalla taas muut lapset veivät neidin huomion, joten pienet jalat veivät kohti leikkinurkkausta vähän väliä ja vuoroin me vanhemmat söimme ja juoksimme neidin perässä. Kieltämättä oli hauskaa leikkiä nurkkauksessa olleella pelikoneella, jossa oli lapsille tarkoitettuja luovuutta ja motoriikkaa kehittäviä pelejä. Tyttäreni nimi komeilee nyt kolmen pelin ykkösenä. =)

Olimme kävelleet illalla ravintolaan, mutta kotimatkaa neiti ei enää jaksanutkaan tepastella, joten mieheni kantoi pikkuisemme kotiin. Sitten maistuikin uni, jännän päivän jälkeen.