Tänään on rv5+1, eli menossa on raskausviikko 6. =)

Olen aivan innoissani, että odotan toista lastani. Olen myös ollut tämän raskauden aikana aikamoisessa tunnemyrskyssä, nimittäin pelkäsin jatkoa, pikkuiseni menetystä. Mikään ei ole varmaa elämässä, eikä raskaudessa, mutta kuvotusten myötä luottamukseni on kohonnut ja pelkoni hälvennyt. 

Nyt minulla on kova palo kertoa vauvasta kaikille! On aivan liian aikaista kertoa odotuksesta, mutta mitä sitä itselleen voi. Laskettu aikani on tällä kertaa lokakuussa, 17.10. Minua huvitti suuresti, että esikoista odottaessani LA oli myös 17 päivä, silloin 17.8. Ensimmäisessä ultrassa se siirtyi ja LA oli loppuraskauden ajan 11.8. Tällä kertaa en usko päivän siirtyvän, sillä olen melko varma ovulaatiopäivästä, joten en usko suuria muutoksia tulevan. Mutta sittenhän se selviää.

Odotan innolla ensimmäistä neuvolaa ja ultria. Toivon ihania uutisia ja koitan päätellä, että saammeko tytön vai pojan. Soitin neuvolan keskitettyyn ajanvarausnumeroon ja vastailin terkan kysymyksiin, joita olikin ymmärrettävästi nyt huomattavasti enemmän. Kertailin mielelläni ensimmäistä odotustani ja kerroin voinnistani. Tämä raskaus on jo ollut ensimmäistä kivuliaampi, mutta se on lopulta aika ymmärrettävää, sillä kehoni sopeutuu raskauteen synnytyksen jälkeen. Osa kivuista, joita tulen tuntemaan, tulee olemaan, kun kohdun kasvu osuu sektioarpeeni. 

Olemme pohtineet varhaisultraa. Jos menemme, niin se on ensimmäinen kerta. Olen pohtinut sitä suuremmalla vakavuudella nyt kuin esikoista odottaessani. Tässä välissä yksi serkuistani ja yksi ystävistäni on kokenut keskenmenon ja vaikka heillä molemmilla on nyt sylissä terveet vaavelit, pelkoani se ei ole hälventänyt. Ensimmäiseen ultraan on muuten aika pitkä aika, sillä se on keskimäärin rv12 tienoilla. 

Tiedän jo, että me osallistumme sikiöseulontoihin, aivan kuten viime kerrallakin. Mieheni tiesi sen varmasti. Emme ole sen tarkemmin asiasta keskustelleet, mutta kun otetaan huomioon, että olen nainen, joka aina haluaa aina varautua kaikkeen, niin sen huomioon ottaen se on aivan luonnollista.

Tiedän myös sen, että en pääse synnyttämään samaan sairaalaan kuin missä esikoiseni syntyi. Muuton jälkeen meidän oletetaan valitsevan toisen sairaalan ja vain sulku, riskiraskaus ja/tai suunniteltu sektio voi muuttaa asian. Toki, kun yksi sektio on takana, niin uusi voi olla samasta syystä (lapsi ihan liian iso mahtuakseen maailmaan) edessä. Olisi oikeastaan aika mukavaa kokeilla alatiesynnytystä loppuun asti, mutta aika näyttää. Olisi kuitenkin kivaa, jos minä, esikoisemme ja toinen lapsemme olisimme kaikki syntyneet samassa sairaalassa...

Kun äitiysneuvola-aika koittaa, aion sopivalla hetkellä puhua synnytyspelostani. Haluan päästä siitä eroon hyvissä ajoin ennen synnytystä. Esikoisen syntymän jälkeen sain nimittäin kunnon paniikin siitä, että jos olisin ollut synnyttämässä toisissa olosuhteissa, niin olisi voinut käydä vaikka mitä kamalaa. Vauvani kun painoi 4505grammaa ja leikannut lääkäri kertoi minulle jo synnytyksessä, ettei niin iso olisi luonnollisesti mahtunut, kilon pienemmällä olisi ollut mahdollisuus. Jos pikkukakkosemme painoarviot ovat samaa luokkaa tai suuremmat, niin sektio on edessä. En nimittäin suuremmin halua synnystystä, jossa olen semmoiset 16 tuntia supistusten keskellä vain kuullakseni, että edessä on kiireellinen sektio pysähtyneen synnytyksen vuoksi. Niin kävi esikoisen kanssa.

Toki synnytykseen on vielä pitkä matka. Samoin ultriin ja jopa ensimmäinen neuvola, joka on 10. maaliskuuta, tuntuu olevan pienen ikuisuuden päässä. Odottajan aika on todella pitkä.

Tässä jossakin vaiheessa pitää keksiä jokin söpö tapa kertoa uutiset minun ja mieheni äideille ja ystävillemme. Olen leikitellyt idealla, että kerromme syntymäpäivänäni näyttämällä np-ultrassa saatuja kuvia...Se on yksi mahdollisuus. Sen sijaan minulla ei ole harmainta aavistustakaan, että kuinka kertoa uutiset esikoisellemme. Neidin elämä muuttuu, kun vanhempien huomion tulee jakamaan pikkuinen nyytti ja edessä on, jossakin vaiheessa, muutto ison tytön sänkyyn pinnasängystä.

Tänään on väsyttänyt, nippaillut ja kuvottanut. Jos odotus seuraa ensimmäistäni, niin sitten tällä raskausviikolla alkaa kunnon pahoinvointi, sillä esikoisesta se alkoi rv5+5. Sitä odotellessa!

 

Hyperlady & MiniHyper 5+1