Kirjoitin eilen, kuinka olen pettynyt kehooni. Kuinka tunsin,että oma kroppani on huijannut minua vinolla pinolla raskausoireita, mutta tärppiä ei kuitenkaan tullut. Tänään näen asian toisessa valossa.

Kirjoitin kokemuksistani palstalle, jossa tyttäreni ikäisten lasten äidit jakavat kokemuksiaan. Siellä yksi äideistä vastasi, että hänen mielestään on täysin mahdollista, ettei kehoni itse asiassa huijannut. Että kyseessä olisikin ollut raskaus, mutta kemiallinen raskaus.

Kemiallisessa raskaudessa siittiö kyllä hedelmöittää munasolun, mutta munasolu ei vain kiinnity kohtuun, joten raskaus ei kunnolla ala. Seurauksena on kuukautiset, jotka voivat olla tavallista runsaammat ja alkaa aivan ajallaan tai vain hieman myöhässä.

Olin kyllä kuullut kemiallisesta raskaudesta, mutten tullut ajatelleeksi, että siitä voisi olla kysymys. Nyt ajattelen, että onhan se aivan mahdollista. Se selittäisi asiaa. 

Samaan aikaan pelkkä ajatus kemiallisesta raskaudesta tuo minulle toivoa. Ehkä tämä taas tästä. Ehkä vielä plussaan toistamiseen ja tyttäreni saa pikkusisaruksen. Toivossa on hyvä elää.