Päätin yk6:n kunniaksi lähestyä koko PlanB2- projektia uudella tavalla.

Perjantai oli minulle raskas päivä. Itkin useaan otteeseen pettymystä, en yksinkertaisesti voinut asialle mitään. Annoin tunteiden tulla, annoin itselleni luvan tuntea surua, pettymystä ja kipua, kun haaveemme toisesta lapsesta ei ole vielä totta.

Samalla päätin, etten voi vain olla. En vain voi seurailla vierestä, kun kuukaudet kuluvat. Tutkin, että miten mielen voimaan luottavat tekevät. Luin kertomuksia The Secret- sivuilta, googlasin alitajunnan voimasta vauvaa toivoville. Tiedän tämän olevan monen mielestä täyttä huuhaata, mutta minusta se voi olla aivan yhtä tehokasta kuin kaikki muutkin keinot. Ja jos tunnen itse oloni paremmaksi asiaa tutkittuani, niin millään muulla ei ole mitään väliä.

Olen lukenut vuosia alitajunnan merkityksestä elämässä, suunnitelmissa ja unelmissa. On helppoa oppia, että miten sitä vo käyttää apunaan, mutta vaikeaa on itse toteutus. Kirjat kuten Alitajuntasi voima, Salaisuus, Muuta ajatuksesi muuta elämäsi, Ajattele elämäsi hyväksi opettavat, että miten elämää voi muuttaa. Niistä oppii keinot, mutta loppu jää toki itselle. Affirmaatiot, kuvittelu, kiitollisuus, asian luovuttaminen ovat kaikki osa tätä keinoa.

Olen käyttänyt alitajuntaa apunani useita kertoja. PlanB ei vain oikeastaan ole ollut osa sitä. Kuvittelin toki ensimmäisellä kierroksellamme, että odotan vauvaa, hankin tavaroita ja kuvittelin sen kaiken totena, mutta vauvaa ei vain kuulunut. Ehkä vain niin piti olla, ehkä tein jotakin väärin... En osaa sanoa. 

Päätin kuitenkin testata, että osaisinko paremmin tällä kertaa. Siispä luin uudelleen lapsiin liittyvistä kohdista. Löysin maininnan: elä ikään kuin. Eli tässä tapauksessa ajatella, että on jo raskaana. Elää siis sen mukaan, että odottaa vauvaa.

Päätin toimia niin. Eli elää ikään kuin jo odottaisin toista lastani. Koska ruokavalioni on pitkälti odottajan ruokavalio, siihen ei ole pahemmin muutettavaa. Syön koko ajan odottajan vitamiineja, mutta aion tutkia odottajien omega3- vitamiineja, kun menen seuraavan kerran apteekkiin. Saatan tarvita niitä normaalien omega3-vitamiinieni tueksi.

Kävin kokeilemassa äitiysvaatteita, kun etsin tyttärelleni muutamia juttuja vauvatavaraliikkeestä. Ostin uuden äitiyspaidan, kun näin ihanan asun löytökorissa. Kokeilin äitiyshousuja, koska tiedän, että tarvitsen uudet housut. Minulla on vanhastaan 2 paria, joista toiset hajoavat uuden raskauden aikana, sen verran paljon olen niitä käyttänyt. Kun sopivat löytyvät, ostan ne, sillä tarvitsen niitä, eikä hyviä, kivoja housuja tule ikinä vastaan tuosta vain.

Samaisessa liikkeessä oli suuri määrä lastenvaunuja, joten kyselin myyjältä sopivista vaunuista. Löysinkin meille täysin mahdolliset kahden lapsen vaunut: Phil&Ted's Navigator- vaunut. Toki, kun uudet vaunut ostamme, käymme miehen kanssa yhdessä testaamassa vaunuja, mutta jo tämä kierros paljasti, että haluan mielummin vaunut, joissa lapset ovat "päällekkäin", ei vierekkäin, sillä vierekkäiset vaunut ovat niin leveät, etten pääsisi kunnolla liikkeelle! Emme mahtuisi bussiin, emme mahtuisi liikkumaan kaikialla, emmekä todellakaan mahtuisi sisään tai ulos kotimme portista tai ulko-ovesta! Ja se on toimivan arjen kannalta oleellista. 

"Ikään kuin" - toiminta sai mieleni aivan valtavan hyvälle tuulelle. Tuntui, että unelmastamme on oikeasti tulossa totta jonakin päivänä. Se sai alakuloni pettymyksestä väistymään ja oikeastaan ensimmäistä kertaa minäkin uskallan luottaa, että saamme toisen vauvan. Se on paljon, se.

Ennen nukahtamista pohdin, että mitkä asiat itse asiassa tulevat muuttumaan, kun saamme toisen vauvan? 

1. Esikoinen on siirrettävä toiseen sänkyyn. On hankittava isomman lapsen sänky.

2. Auto menee vaihtoon, on etsittävä ja ostettava uusi auto

3. On hankittava kahden lapsen vaunut.

4. On valmistauduttava henkisesti siihen, että millaista on hoitaa yhtä aikaa vauvaa ja taaperoa.

5. Yhteinen aika miehen kanssa vähenee.

6. Väsymys saanee uuden asteikon.

7. Oma aika vähenee nykyisestäkin.

8. Oletan, että saamme vähemmän apua lasten hoitoon kuin nyt ja tällä hetkellä turvaudumme apuvoimiin hyvin harvoin.

9. Opin rakastamaan kahta, hyvin erilaista lasta aivan valtavasti.

10. Opin lisää asioita itsestäni, jaksamisestani, voimavaroistani ja huumorintajustani.