Pari päivää sitten lähestulkoon leijuin pilvissä, sillä olin aivan varma, että muutaman päivän päästä pääsen tekemään raskaustestiä. Nyt tiedän, ettei niin todellakaan tule käymään.

Olen hyvin vihainen itselleni juuri nyt. Olen ollut tämän toisen yrityksen aikana hyvin tyyni ja ottanut iisisti nousevat kiertomäärät. Sitten tuli tämä kierto, joka viilasi minua linssiin niin pahasti, että tuntuu. Kehoni kun onnistui kehittämään minulle suuren määrän aivan samoja tuntemuksia, joita minulla oli ensimmäisen raskauteni aikana - ja ainoastaan silloin. Olinkin siis ihan innoissani; olemmeko onnistuneet? Voisiko yk5 olla se kierto?

Tänään tuli sellainen tunne, ettei niin ole. Ihan hyvä, ettei minulla ollut digitestiä kaapissani, olisin varmasti kaivanut sen esille ja testannut... Ihan varmasti olisin ja pettynyt pahasti. Olin oikeassa. Nyt illalla alkoi kipu. Se tuttu, pirullinen kipu, joka johtuu siitä, että *- päivät ovat alkaneet. Kiertopäivänä 27.

Yk6 siis päätti saapua hyvin aikaisin, kp 27. Se on todella aikaisin... Jos pitää etsiä tämän tosiasian hyviä puolia, niin eipähän kierto venynyt turhaan 30-jotakin kiertopäiville, nostaen toiveitani järisyttävän korkealle ja pudottaen minut katastrofaalisesti alas. Nyt vain sattuu, sattuu ja vieläkin sattuu.

Minä en olisi minä ilman uutta taistelusuunnitelmaa. Olen miettinyt asiat uusiksi. Ehkä maca ei vain riitä. Ehkä on oikeasti harkittava vakavasti vehnänalkioöljyn tai gelee royalen hankkimista. Jotakin on tehtävä, enkä ole aivan varma, että mikä se seuraava askel oikeastaan on. 

Olen toki pohtinut, että entäs jos ainoa muutos, jonka tarvitsisimme, on miehen saaminen mukaan? Ensimmäinen raskaus tärppäsi, kun söimme kumpikin macaa yhdessä kierrossa. Tiedän kuitenkin, etten saa miestä nauttimaan mitään "lisääntymisdopingia" näin "varhaisessa" vaiheessa, näin hän on selvästi todennut. Rakkaani uskoo vakaasti, että saamme kyllä toisen lapsen, eikä vielä kannata huolestua. Minä en vain osaa ottaa asiaa näemmä tällä(kään) kertaa ihan niin rennosti. 

Tiedän nyt, että kehoni osaa valehdella minulle. Se sai minut uskomaan, että olen raskaana ja ehdin jo innostua asiasta. En voi enää tehdä samaa virhettä. En saa luottaa kehooni samalla tavalla. Onkin siis todettava, että voin uskoa raskauteen vasta, kun *- päivät ovat myöhässä ainakin 5 päivää ja testata, kun *- päivät ovat myöhässä 6 tai 7 päivää. Vasta siinä vaiheessa voin uskoa, että olen mahdollisesti raskaana.

Täällä siis ollaan taas, yk6. Tästä on vain taas noustava...