Toisen pikkuisen yritys on alkanut ja meneillään on ensimmäinen yrityskierto ja kp15.

Kuukausia ennen yrityksen alkamista olen pohtinut yritystä, uutta raskautta ja kaikkea mahdollista asiaan liittyvää. Nyt, kun ensimmäinen kierto on puolivälissä, voin sanoa, ettei asian ajattelu ole ainakaan vähentynyt, pikemminkin päin vastoin. Asian aiheet ovat vain hieman muuttuneet.

Olen huomannut, että osa yritysajatuksistani ovat samoja kuin esikoista yrittäessämme. Silloinkin laskin tässä vaiheessa innolla laskettua aikaa, jos nyt tärppäisi ja pohtinut, että mitä se merkitsee kannaltamme. Olisimme aivan onnesta sykkyrällä, jos tärppäisi heti! Tosin silloin pitäisi pohtia, että entäs matkamme? Olemme lähdössä ulkomaille juuri samoihin aikoihin kuin mahdollisesta uudesta raskaudesta olisi luvassa np-ultratutkimus... Ja kun asiaa pohtii, niin kävihän se jo mielessä, että entäs jos jotakin kävisi ja olisikin ulkomailla... Eli paras on olla liikaa pohtimatta. Mutta se on aina huomattavasti helpommin sanottu kuin tehty.

Olen silti huomannut olevani rauhallisempi näin alussa kuin edellisellä kerralla. Siihen vaikuttaa tasan tarkkaan yksi asia: olen jo äiti. Tiedän voivani tulla raskaaksi ja olen jo kokenut täysimittaisen raskauden. Tyttäreni on vienyt paljon huolia pois tähän aiheeseen liittyen. Koska olen jo äiti, voin täysillä koko ajan iloita tyttärestäni ja rennosti yrittää uutta raskautta. Se toimii nyt ja sen tunteen haluan myös pitää.

Tietenkin mielessä on käynyt uusi raskaus. Olen miettinyt, että kulkevatko raskauteni samaa tietä vai ovatko ne aivan erilaisia? Ensimmäisessa raskaudessani koin pahoinvointia, päänsärkyjä, vuodelevon, liitoskipuja, selkäsärkyä ja synnytyksen, joka pysähtyi- vauvamme oli niin iso, ettei kehostani mahtunut ulos. Mielessäni onkin käynyt, että entäs jos vuodelepo odottaa nytkin? Entäs jos uusi vauva on yhtä iso tai isompi kuin tyttäreni? Käydäänkö tahtojen taistelua synnytysmetodista vai painaako minut viimeksi leikanneen lääkärin sana eli 3500g lapsi mahdollisesti mahtuisi, mutta sitä isompi ei?

Olen miettinyt käytännön asioita: miten estää vauhdikasta esikoista potkimasta masua kun vaihdan vaippoja odotusaikana? Millaiset vaunut olisivat parhaimmat kahdelle pienelle? Miten minimoida tyttäreni mustasukkaisuus? Miten tyttäreni pärjää sen aikaa, kun olen synnyttämässä pikkusisarusta? Miten hoitaa mahdollisimman hyvin kahden pienen tarpeet, kun kummallakin on yhtä aikaa hätä? Mahtuuko koko perheemme vielä nykyiseen autoomme? 

Oma jaksaminenkin on käynyt mielessäni, tietenkin on. Tarvitsen nykyisin vähemmän "omaa aikaa", mutta toisen lapsen myötä varmasti ajoittain tarvetta omalle hetkelle on. Ja aikaa tarvitaan myös parisuhteelle. Olemme miehen kanssa mestareita omien hetkien nappaamisessa arjen pyörteessä ja se tulee olemaan erittäin tärkeää siinä vaiheessa, kun jaloissa pyörii kaksi pientä.

Miten uusi raskaus muuttaa minua? Tämäkin ajatus on saanut tilaa ajatuksissa. Pääsemmekö vihdoinkin tapaamaan ärtyisän odottajan, joka esiintyy niin monissa esimerkeissä ja tarinoissa raskaudesta? Ensimmäisessä odotuksessa kun olin lähinnä väsynyt, herkästi liikuttuva ja huolestunut. 

Toivon, että annan itseni innostua odottamaan odotusta, mutta yhtä aikaa olla innostumatta ihan liikaa. On inhimillistä toivoa uutta plussaa raskaustestiin ja loppukierron koittaessa pohtia oireita. On myös aivan mahdollista tipahtaa korkealta ja kovaa, jos kierto päättyykin kaikesta huolimatta tähtipäiviin.

Kaikista vähiten mieheni odottaa kiertojen loppua. Hän muistaa liian hyvin, miten alas mieleni meni, kun tähtipäivät koittivat. Hän muistaa kyyneleeni, hän muistaa alakuloni. Ja me molemmat toivomme kovasti, että tällä kertaa osaan ottaa tyynemmin, koska tiedän, että yrittäminen voi viedä aikaa ja silti voimme onnistua loistavasti. 

Vaikka kondomit on jätetty laatikkoon ja aktiivisen yrittämisen aika on menossa, en siltikään osaa odottaa tältä kierrolta mitään. Ajatukset pyörivät kiertopäivien muistamisen lisäksi mm. tulevassa matkassa, pikkuisen ensimmäisten syntymäpäiväkutsujen järjestelyissä ja ystäväni odotuksessa. Muu ajateltava voikin olla oikein hyvä asia juuri nyt, niin eipähän stressaile liikaa, kun odottaa odottamista ja ovulaatiota.