Täällä sitä taas ollaan: Tyyneysviikoilla ja odotellaan, että miten ensimmäisen kierron kanssa käy.

Esikoista yrittäessä kävin sen verran kovilla kierroksilla, että päätin unohtaa ns. Piinaviikko/Piinailu- termin kokonaan ja sen sijaan kutsua aikaa ovulaatioista *- päiviin nimellä Tyyneysviikot. Ihan siltä varalta, että pystyisin pysymään tyynenä loppukierron päivien aikana. Aion jatkaa samaa nyt.

Tänään, tätä kirjoittaessani, on kp18, yk1. Kiertoni on synnytyksen jälkeen pidentynyt, joten entinen 28 päivää on nyt 30 - tai kuten viime kierrossa ensimmäistä kertaa - 31 päivää. Eli kiertopäivät pitäisi merkitä 18/30-31. 

Heräsin tähän aamuun väyneenä, mutta tyynenä. Aamupäivän aikana olen palellut aivan mielettömästi, joka on ollut outoa. En ole tietääkseni vilustunut, joskin pari päivää sitten aivastelin aivan mielettömästi. Mittasin kuumeen ja lukema oli 37, joka selittää palelun.

Ne, jotka nyt innostuvat potentiaalisesta raskausoireesta... turha on vielä suuria odotella. Tänään on dpo (days past ovulation, ovulaation jälkeisiä päiviä) maksimissaan 2. Joten lämpö voi olla ylhäällä raskauden alkamisesta johtuen tai jostakin aivan muusta.

Olisin vieläkin tyynempi, jollei masussa olisi ihme meininki meneillään nippailuineen, jos rintaani ei olisi pistänyt (kuten ekassa raskaudessani), ja jollei vasemman munasarjan luona olisi pistänyt. Kaikki ovat raskausoireita, mutta aivan liian varhain! Joten kehoni on päättänyt yk1:n kunniaksi mennä suloisesti sekaisin!

Eli onnea minulle loppukierron suhteen. Onneksi oloni on oikeasti tyyni tässä vaiheessa, koska yritys on vasta aivan alussa ja paineita ei ole ehtinyt ilmestyä ja toivottavasti ei tulekaan. Haluan nauttia elämästä, tyttäreni hoitamisesta ja tulla raskaaksi siinä sivussa.