Keskikesän juhla on täällä ja meillä sitä vietetään, tänäkin vuonna, rauhallisissa merkeissä.

Vuosi sitten pääsin juuri Juhannukseksi kotiin sairaalasta, jatkoin vuodelepoa kotosalla. Nyt olemme levossa koko porukka, sillä neidillä on tukkoinen nenä ja takana kuumeinen päivä ja minä ja mies taas olemme saaneet ärhäkän kurkkukivun kumpikin.

Neiti opettelee edelleen konttaamaan. Samalla neiti hioo muitakin taitojaan: kun nostan neidin matkasängystä, pikkuisemme osaa jo ponnistaa itse ylös. Lähellä on siis se aika, kun neiti nousee täysin itsenäisesti seisomaan. Sitten vasta pääsemmekin laittamaan pientä nousijaa alas nukkumaan menon yhteydessä.

Pikkuiseni tapailee sanoja. Virallisesti emme ole ensimmäistä sanaa kuulleet, mutta äitiä tavataan eri muodoissa ja mielestäni tyttäreni pyytää aina välillä katsomaan jotakin. Omaa nimeäänkin neiti harjoittelee ahkerasti.

Sorminäppäryys on harjaantunut. Neiti osaa availla ovia, sulkea laatikoita, napailla papereita, vetää johdoista. Ostamani rengastorni on opettanut, että miten otetaan rengas tornista, ojennetaan äidille ja laitetaan sitten takaisin paikalleen torniin.

Yöt ovat huonontuneet. Neiti oppi varhain nukkumaan kokonaisia öitä, mutta nyt sellainen on pieni ihme. Neiti kun valvoo pitempään ja heräilee pitkin yötä itkien useita kertoja ja vastaavasti aloittaa mielellään uuden päivän jo aikaisin. Se merkitsee väsyneitä vanhempia ja vauvaa, joka vetää mielellään parit päikkärit. 

Hampaita on kaksi, mutta kuolaa on jo pidempään tullut aivan järkyttävästi, joten jossakin vaiheessa hampaita on pakko ilmestyä lisää.

Eroahdistusta on havaittavissa, kun käyn toisessa huoneessa, vaikka mies tai jompi kumpi mummeista olisi paikalla. Toisen henkilön läsnäolo helpottaa kyllä ahdistuksen määrää, olen havainnut, muttei täysin estä sitä. Kun olen yksin hoitamassa neitiä ja käyn muualla, niin kerron minne olen menossa, miksi ja puhun koko sen ajan pikkuiselleni kun olen poissa näkyvistä.

Syöminen on vaikeampaa nyt 10kk iän lähestyessä. Olen koittanut suurentaa neidin annoksia, koska liikunnan lisääntymisen myötä kaiken järjen mukaan myös pikkuiseni energiantarve on lisääntynyt. Neitiseni ei vain ole samaa mieltä. Hän jättää yhä useammin ruokaa lautaselle, joten lisäenergiaa ei todellakaan tule, kun ei se normaali määräkään uppoa.  Uudet suosikkiruoat ovat syrjäyttämässä vanhat. Luumusose uppoaa edelleen hyvin, mutta ohrapuuro ei enää maistu sen erityisemmin. Nyt suositaan tattaripuuroa, etenkin, jos sen kanssa saa luumua! Se oli namia.

Olen antanut neidille leipää (miniruispaloja) hyvällä menestyksellä. Kuviopastaa ja spagettiakin on testattu ihan hyvällä alulla. Olen rohkaistunut sormiruokailun suhteen muutenkin ja neiti on maiskutellut itse myös omenaa, banaania, kirsikkaa, kesäkurpitsaa, porkkanaa ja kurkkua. Illalla luvassa on keitettyä perunaa sormiruokaillen. 

Tässä vaiheessa kana on aiheuttanut vaihtelevasti pientä allergiaan viittaavaa eli pieniä punaisia näppylöitä. Bataatti on selvästi ainoa, joka neidille ei sovi. Aina, kun sitä antaa, seurauksena on huono yö, kun neiti itkee lohduttomasti. Olenkin laittanut bataatin pannaan, sitä emme enää neidin kanssa kokeile, aikuiset saavat popsia jäljellä olevat bataattisosekuutiot pakkasen kätköistä.

 

Ihanaa & Rauhallista Juhannusta kaikille! 

T: Hyperlady & PikkuHyper (kohta 10kk)