Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätimme, että rakas pikkuisemme saa nimen sunnuntaina 7. lokakuuta. Alunperin suunnittelimme sunnuntaita 14. päivä, mutta se ei käynyt sille papille, jonka haluamme kastamaan tyttäremme. Joten keskustelemalla löytyi toinen päivämäärä. 7. lokakuuta on myös se päivä, joka oli aikanaan konfirmaatiopäiväni ja samana päivänä syntyi kummipoikani, joten päivällä on jo valmiiksi paljon merkityksiä.
Paikkana on uusi kotimme, jonka koitamme saada mahdollisimman valmiiksi siihen mennessä. Muuta paikkaa emme edes harkinneet, vaikka seurakunnilta löytyy tiloja ja äitini olisi ollut valmis siihen, että ristiäiset olisi pidetty hänen luonaan, syntymäkodissani. Mutta uusi kotimme on siihen paras paikka.
Nyt, kun kummit ja ristiäispäivä on päätetty, voimme keskittyä hiomaan yksityiskohtia. Pappi on varattu ja varmistettu, hän on sama nainen kotiseurakunnastamme, joka aikanaan vihki meidät. Tällaisista yksityiskohdista minä pidän. Pikkuisen yllä tulee olemaan miehen suvun perinnemekko, jossa on kastettu aikanaan mieheni isä, mieheni veli, mieheni ja mieheni veljentytär ja kummityttö. Pikkuisemme saa kunnian jatkaa traditiota. Kastemalja tulee minun puoleltani, se on peritty isoäidiltäni.
Tätini lainaa kotialttarin, joka on ollut jo kaksissä häissä käytössä. Nyt se pääsee esille pikkuisen ristiäisissä. Minun vain pitää muistaa hankkia pöydälle kynttilä, äitini on luvannut lainata sopivan juhlavat kynttilänjalat kynttilälle ja papin mukanaan tuomalle kastekynttilälle. Olen pohtinut kastepöydän kukkakimppua ja sen lisäksi aion tilata myös ruokapöydälle toisen kukkakimpun. Nyt vain pitäisi päättää, että ovatko kimput täynnä valkoisia kukkia vai päivänsankarin kunniaksi hennon vaaleanpunaisia...
Tarjottavia olen pohtinut. Äitini tekee korvapuusteja, niistä hän on tunnettu suvussamme. Minä pohdin, että teenkö itse loput; suolaista piirakkaa, kakkua, keksejä... vai käytämmekö pitopalvelua. Anoppi kovasti tuntuu toivovan voileipäkakkuja, joita miehen puolen juhlissa harrastetaan. Sen saa joku muu valmistaa, sillä en ole koskaan tehnyt voileipäkakkua, enkä ajatellut aloittaa niiden valmistamista näin tärkeässä kohdassa. Haluan pikkuisen ensimmäisen juhlan tarjottavien olevan onnistuneita takuuvarmasti.
Onneksi tässä on vielä aikaa päättää loput asiat. Kuten se tärkein: pikkuisen nimi. Sekin on vielä pohdinnassa, vaikka ykkösvaihtoehtomme on ollut jo vakaassa käytössä, eikä muita etunimiä ole toistaiseksi noussut ylitse muiden. Mutta vielä ehdimme testata muitakin nimiä, jos siltä tuntuu. Nimi on tärkeä, joten meidän on oltava varmoja siitä, että olemme löytäneet sen oikean nimen rakkaalle vauvallemme.
Kommentit