Jotenkin minusta tuntuu, että lähipiirin suuret odotukset kohdistuivat eiliseen, laskettuun aikaan. Nyt ollaan jo yliajalla siihen nähden, joten ei hätää. Kyllä se vauva joskus tulee.
Oma mieleni on hyvin tyyni. Veikkasin, että pikkuisemme syntyy tänään. Toistaiseksi merkkejä ei ole; tuttua jomotusta on ollut, mutta siinäpäs se. Supistuksia ei ole ollut. Voinee siis todeta, että saan rauhassa seurailla olympialaisten viimeisiä lajeja, kisojen päättäjäisseremoniat ja ehkäpä vielä kurkistella taivaallekin, että näkyykö tähdenlentoja...
Synnytys on joka päivä lähempänä. Edessä on pari neuvolaa, sitten olisikin varmaan jo yliaikakontrolli ja mahdollinen käynnistys. Rakas pikkuinen on sylissä maksimissaan kolmen viikon sisään. Silti olo on rauhallinen, eikä juuri tätä kirjoittaessani hermostuta. Iloitsen jokaisesta kuulemastani tai lukemastani vauvauutisesta ja tiedän, ettei ole enää kauan kun on meidän vuoromme.
Juuri nyt mieltäni ei hermostuta edes kipu, joka synnytykseen vääjäämättä liittyy. En jännitä lapsiveden menoa, en huolestu supistusten voimakkuudesta, en oikeastaan edes ajattele tulevan kivun määrää. Olo on oikeasti tyyni. Ehkä tämä on hetkellinen synnytys-zen - fiilis, joka menee ohitse nopeasti, kun supistukset alkavat. Mutta ei väliä. Nautin tästä rauhallisesta tunteesta ja tyynestä hetkestä. Vaikka se kestäisi vain muutaman tunnin ja olisi tyyntä ennen synnytystä. Näin on hyvä.
Kommentit