Päivän ohjelma oli selvä: miehen herättyä valmistauduimme lähtöön kohti lastentarvikeliikkeitä tavoitteenamme hankkia loput tarvitsemmamme isot hankinnat eli pinnasängyn ja hoitopöydän.

Ensimmäisessä liikkeessä ihastelimme pinnasänkyjä pitemmän kaavan mukaan. Ihastuin yhden pinniksen komeisiin, aaltoileviin reunoihin, mutta sänky ei täyttänyt kriteerejämme eli monen tason sääntömahdollisuutta ja mahdollisuutta reunan laskemiseen. Hoitopöydät olivat hyvin massiivisia, mutta kummassakin pohtimisen arvoisessa mallissa hoitopöydän sai muutettua tavalliseksi lipastoksi myöhemmin, josta plussat listaan. Mukaan lähti kaupasta tuttinauha, joka on paljon lasten kanssa operoineen ystäväni mukaan välttämätön apuväline. Nyt pikkuistamme odottaa sopivan neutraalin värinen tuttinauha.

Toisessa liikkeessä huomioni osoittautui heti kantoreppu Manducaan, jollaisesta olen haaveillut jo pitkään. Malli kun oli sopivasti esillä, niin mies pääse malliksi, kun testasin Manduvan toimivuutta säätöjen suhteen. Vielä emme sitä hankkineet. Liike oli pettymys pinnasänkyjen suhteen, sillä yhtään valkoista mallia ei ollut tarjolla. Hoitopöytien suhteen ihastuimme malliin, jota ei ollut juuri saatavilla - valmistaja oli vaihtamassa toimittajaa - ja myyjä ei osannut luvata, että koska hoitopöydän olisi saanut. Siis eteenpäin.

Kolmannessa liikkeessä tutkimme paljon pinnasänkyjä. Malleja, merkkejä ja värejä oli tarjolla useita, siis valkoisessakin. Tykästyimme malliin, jossa oli mukavan pyöreät päädyt. Massiivisia neliöreunaisia kun oli tarjolla paljon. Tutkimme sänkyjen säätöjä ja reunanlasku mahdollisuuksia. Yhdessä mallissa mies ihmetteli,miksei laitaa voi laskea ihan alas asti, kunnes bongasi alhaalla olevan jousen. Hoitopöytäsuosikkimme löytyi heti, valkoinen kaunotar, jota oli tarjolla kahdella tavalla: aivan uuden voisi varailla (saisi 14. elokuuta tienoilla) tai hankkimalla mallikipaleen. Jäimme miettimään asiaa ja lähdimme mustan Manducan, rintapumpun ja rintakumien kanssa kohti seuraavaa liikettä.

Neljäs kauppa oli nopeasti nähty: kumpikaan valkoinen hoitopöytä ei sytyttänyt. Toinen oli sama, jota olimme edellisessäkin katsoneet, mutta mallikappale oli hurjassa kunnossa (kumpikaan meistä ei pystynyt katsomaan sen ruhjeita ja reikiä) ja hinta silti edellistä liikettä suurempi. Pinnasänkyjen osalta tilanne oli vieläkin huonompi: valkoisia malleja oli tasan yksi kappale, mutta sen reunaa ei saanut laskettua millään ilveellä. Mies bongasi kauniin pinnasängyn, johon oli kaiverrettu tähtiä ja nalle. Se olisi ollut mahdollinen, jos olisi ollut valkoinen, mutta sen materiaali oli meidän makuumme aivan liian tumma puu. Lähdimme tyhjin käsin pois.

Seuraavaksi suuntasimme kohti Ikeaa, jossa tavoitteenamme oli katsella pinniksien ja hoitopöytien lisäksi leluja, lasten tekstiilejä, turvapuolen tavaroita (mies katseli turvaportteja aina, kun sellaisia näki), kelloja ja lamppuja. Mieleistä pinnasänkyä tai hoitopöytää ei sieltäkään löytynyt, mutta sen sijaan ihastuin siiliaiheiseen vauvan pussilakanasettiin, saman sarjan kirjaan ja pupuleluun, jota olin netissä ihastellut. Ostimme myös pöydän reunaan suojukset, jotka aion laittaa paikoilleen jo ennen vauvan syntymää - sen verran usein olen kolauttanut polveni olohuoneen pöydän reunaan... Mies ihastui suureen kelloon, joka sitten lähti mukaan (ja tätä kirjoittaessani on jo löytänyt paikkansa olohuoneen seinältä). 

Palasimme kolmanteen liikkeeseen ja ostimme sieltä ihailemamme valkoisen pinnasängyn ja siihen kunnon patjan. Olimme myös tulleet siihen tulokseen, että haluamme sieltä myös hoitopöydän. Piti vain päättää, että ottaakko riski ja odottaa täysin uutta pöytää vai ostaa esillä ollut, mutta hyväkuntoinen malli? Päätimme ostaa mallin, sillä sen pinnassa oli vain pari pientä jälkeä, jotka lähtisivät pyyhkäisemällä pois. Lähdimme hyvillä mielin (ja auto täynnä tavaraa) pois,

Viimeinen kohde ennen kotia oli Prisma, jossa teimme ruokaostoksia. Käväisimme myös lastentarvikeosastolla, josta löysin hoitopöytään mieleiseni hoitopöydän alustan. Siinä oli niin söpö poni, ettei sellaista voinut vastustaa millään!  Saman merkin tuotteita olimme toki nähneet päivällä aiemminkin eri liikkeissä, mutta emme samaa kuviota.

Kotimatkalla mies kysäisi, että mitäs muuta meiltä vielä puuttuu. Minä kävin hetkisen verran mentaalista listaa läpi ja oli todettava, että kaikki alkaa olla kasassa. Olen toki nähnyt vauvablogeissa mainittavan rasvoja ja desinfiointiaineita, joita meillä ei vielä ole, mutta kaikki isot hankinnat on tehty.

Nyt kun kaikki on valmiina odottamassa vauvaa kotosalla, niin vauva voi tulla koska vain. Mutta kun kerran me olemme aivan valmiina, niin vauva sitten syntyy vasta käynnistyksellä, eikös vain? Eikös se niin  mene?