Raskauteni on selkeästi muuttanut sen, miten lähipiirini ja tuntemattomat kommunikoivat kanssani. 

Pari päivää sitten olin kaupan kassalla. Ostin dallapullia, koska hyvä ystäväni oli tulossa kylään ja halusin tarjota hänelle jotakin, jota voin paistaa uunissa. Vielä kun muuttokuorman joukosta ei ole tullut vastaan leivontatarvikkeeni. Edelläni oli kaikkea terveellistä ostanut nainen, turisti. Hän katsoi vatsaani,ostoksiani, sitten omia ostoksiaan ja sanoi lempeästi hymyillen englanniksi: noita ostamme raskauden aikana, ja näitä sen jälkeen. Minuakin hymyilytti ja totesin: ystävä on tulossa kylään, joten ostin pullia, mutta olen varmasti oikeassa; ostoksesi ovat juuri samoja, joita ostan normaalisti.

Kun liikuin kaupungilla, minua puolet nuorempi tyttö avasi minulle oven ja toinen olisi luovuttanut minulle istuimensa. Silloin kieltäydyin kohteliaasti, sillä olin menossa tapaamiseen ja kyseinen ihminen oli jo tulossa. Mutta oli todella herttaista, että klisheiden mukaan huonosti käyttäytyvä nuoriso oli juuri niitä, jotka ottivat minut ja vauvani huomioon ja tarjosivat apuaan auliisti.

Uudessa kodissamme on naapureita kaikkialla, minne katsoo, mutta näin vasta tänä aamuna yhden naapureistamme. Juttelimme siinä niitä, näitä. Herra totesi sitten, ettei minulla olekaan enää kauan. Totesin, että näin on; LA on ensi viikon lauantaina edessä ja odotamme mielenkiinnolla, että koska pikkuinen saapuu. Naapuri toivotteli tsemppiä. Kiitin ja poistuimme kumpikin koteihimme. Tällaisia keskusteluja tuskin käytäisiin missään muussa vaiheessa.

Kun puhelin soi ja langan päässä on äitini, anoppini, muu sukulainen tai joku ystävistäni, puhelu alkaa kyselyllä voinnistani tai siitä, missä olen ja onko hyvä hetki puhua. Toki osa heistä tiedustelee aina, että onko hyvä hetki, mutta nyt taustalla on kysymys: oletko synnyttämässä? Osaan sen lukea rivien välistä. Voisin kyllä kertoa heille, etten missään nimessä vastaisi puhelimeeni, jos olisin synnytyssalissa tositoimissa.

Meneillään on raskausviikko 38+6, huomenna alkaa rv 39. Loppusuora on siis menossa. Rakas pikkuinen voi syntyä ihan minä päivänä tahansa. Mutta siitäkin huolimatta minua huvittaa, että läheisimmät kysyvät erikseen, että onko vauva syntynyt. Se huvittaa, kun kyse on juuri heistä, jotka saavat sen tiedon hyvin nopeasti synnytyksen jälkeen.  On se kyllä kiva tietää, että malttamattomia löytyy muualta; me voimme siis miehen kanssa ottaa aivan rauhallisesti. Itse asiassa minusta tuntuu, että kaikki kiire on kadonnut. Vauva voi ottaa oman aikansa, mikäs kiire se tässä on? Ei mikään. Saapahan tuleva äiti vielä aikaa valmistautua henkisesti koitokseen...