Kalenterini alkaa täyttyä mukavasti pikkuiseen liittyvistä menoista. On neuvolaa, neuvolalääkäriä, perhevalmennusta... Nyt listaan voi lisätä uuden tapaamisen: tutustumiskäynnin synnytyslaitokselle.

Neuvolantäti kertoi minulle edellisellä tapaamisella, että raskausviikolla 30 voin soittaa synnärille ja sopia tutustumiskäynnistä. Mietin, tietty, että kumpi viikko lasketaan heillä viikoksi 30; silloin kun on 29+ jotakin eli rv 30 vai kun 30+ jotakin on poksahtanut. Päätin ottaa varman päälle ja soitin tänä aamuna, kun mittarissa on 30+3.

Ystävällinen naisääni ehdotti ehti heinäkuun puoliväliä ja kyseisenä päivänä emme ole sopineet mitään ihmeellistä, joten aika kiinnitettiin heti. Mieskin pääsee mukaan tutustumaan synnytyssairaalaan jo etukäteen, sillä hän on silloin sopivasti kesälomalla. 

Tutustumiskäynnin päivänä raskausviikkoja onkin sitten jo 35+5. Aika hurjaa! 

Puhelun jälkeen iski pieni "apua, ehdinkö kaiken" - pohdintatuokio, sillä aika hupenee koko ajan ja vielä on runsaasti tehtävää. Koko ajan mielessä on ollut, että pikkuinen saapuu elokuussa, mutta silti nyt yht'äkkiä tuntuu, että se on ihan kohta!  Olen toki koko ajan rakkaasta pikkuisesta tietoinen; vaaveli potkii harva se hetki, mutta siitä huolimatta olen jotenkin vain ajatellut, että aikaa on vaikka kuinka. Jotenkin tutustumiskäynnin sopiminen teki asiasta vieläkin todellisemman asian. 

LA on elokuussa, nyt on vasta kesäkuu. Ei pitäisi olla mitään syytä huoleen. Mutta silti haluaisin kaiken jo olevan valmista. Ei siitä joulukuusta ja plussasta nyt niin kauan ole ja kohta puoleen on jo elokuu ja olen hoitamassa pikkuista. Mihin se aika oikein menee...?