Olen aiemmin kirjoittanut asunnon vaihtoaikeistamme. Kerroin, että uusi koti on mahdollisesti löytynyt. Ja nyt voimme olla asiasta kunnolla varmoja.

Tänä iltapäivällä minä, mieheni, välittäjä, asunnon myyjä ja pankkineuvoja tapasimme ja iso kasa papereita kiersi pyöreää pöytää. Allekirjoitettiin loppukauppapaperit ja samalla päätettiin vauvamme lapsuuden koti.

Pikkuisemme pääsee siis viettämään elämänsa ensimmäiset vuodet rivitalossa. Päiväunia nukutaan ehkä parvekkeella, ehkä terassilla. Vauva pääsee ihastelemaan koristekirsikkapuuta ja mustaviinimarjapensaita äidin sylissä. Oma huonekin pikkuista odottaa ja sen sisustus on jo elävänä mielessäni, vaikka elementit vielä odottavat kaupassa. Ryömimistä voi harjoitella tilavassa olohuoneessa ja kävelemään voi opetella yläkerran aulassa, tai toisinpäin. 

Vauvalla ei vielä ole leikkitovereita ihan naapurissa, sillä samassa yhtiössä ei asu ihan pieniä lapsia, mutta hiekkalaatikko löytyy ja olen jo ajat sitten hankkinut ensimmäiset hiekkalelut odottamaan otollista hetkeä. Päiväkoti ja koulu sijaitsevat niin lähellä, että yksi tien ylitys on edessä ja perillä ollaan. Alle kilometrin päässä sijaitsee iso ostoskeskus ja toiseen suuntaan valtava ruokakauppa. Voin siis viedä pikkuisen vaunulenkille ihmisten ilmoille, leikkipuistoon tai luonnonhelmaan. 

Kohtapuoleen alkaa uuden kodin remontin suunnittelu, sitten voimmekin jo pakata ja muuttaa uuteen kotiin. Minulla tulee siis olemaan pesänrakennusvaihe aivan oikeastikin, eikä se ole vain hormoneista johtuvaa, vaan uusi koti on laitettava oikeastikin kuntoon. Sitten kunnolla alkaa valmistautuminen pikkuisen tuloon, kun puitteetkin ovat valmiina ottamaan vastaan uuden perheenjäsenen.