Huomenna onkin sitten edessä lääkäriaika synnytyssairaalan äitiyspolille. Olen ottanut viikonlopun rauhallisesti, mutta nyt iltaa kohden alkoi jo enemmän jännittää.

Minua aina jännittää, kun edessä on aika neuvolaan, perhevalmennukseen, neuvolalääkärille ja nyt myös äippäpolille. Alkuraskauden aikana oli aivan varmaa, että neuvola aamuina voin pahoin, vaikka muuten olisikin ollut aamusta vain kuvotusta. Saas nähdä, miten fiilikset muuttuvat huomenna. Asiaa ei ainakaan helpota se, että aikani on iltapäivällä, joten ehdin asiaa pohtia ennen lähtöä useasti.

Tunnelmaani vaikuttaa myös se, että menen tapaamiseen yksin. Mieheni ei ole tukenani, vaan töissä. En pyytänytkään häntä mukaan, sillä en kuitenkaan haluaisi hänen tulevan varsinaiseen tutkimushuoneeseen mukaan, se olisi outoa. Mutta tuki ennen tapaamista ja sen jälkeen olisi kivaa. Äitinikin on omien menojensa parissa silloin, muuten olisin saattanut kysyä, että haluaisiko hän tulla seurakseni.

Olen laatinut mielessäni listaa kaikista niistä asioista, jotka pitää muistaa kysyä huomenna. Vauvan koko, vauvan tämän hetkinen tarjonta, miltä lantioni vaikuttaa, kuinka pitkään uskallan syödä omega3-tabletteja, mitä synnytystapaa minulle suositellaan... Niitä ainakin. Toivon todella, että tutkimus on perusteellinen, lääkäri rauhoittava ja huolellinen ja että voin luottaa saamaani synnytystapa-arvioon.

Huomenna on rv 31+2. On aika hurjaa, että saatan jo saada selville sen tavan, jolla rakas pikkuinen saapuu maailmaan jo niin aikaisin.