Ensimmäinen perhevalmennus oli tänä aamuna. Tunti ja 45 minuuttia siinä meni ja olimme paikalla molemmat.

Matkalla terveyskeskukseen jännitti. Olin kuullut muilta odottajilta, että ekalla perhevalmennuskerralla saatetaan puhua parisuhteista ja jotenkin tuntui oudolta idealta puhua parisuhteesta kera joukon tuntemattomia vanhempia. Niin ei kuitenkaan käynyt.

Meitä taisi olla paikalla noin 15 tulevaa vanhempaa, miehiä oli 6 ja kaksi vetäjää. Kaikki esittäydyimme ja sitten mentiin päivän aiheisiin eli raskausajan vaivoihin, joita miehet käsittelivät omana ryhmänään ja me naiset omanamme. En ole aivan varma, että kuinka aktiivista oli miesten jutustelu, mutta meidän naisten puolella höpötettävää riitti - ja hieman muustakin kuin vain raskausajan vaivoista. Aiheet pysyivät toki raskaudessa ja vauvoissa.

Toinen aihe oli imetys, jota käsiteltiin ensin katsomalla video aiheesta, sitten kuulimme juttua kaikenlaisista apuvälineistä ja sitten saimme kysyä kysymyksiä ja kommentoida. Kovinkaan paljon aiheeseen liittyen ei keskustelua vielä tullut, mitä nyt yksi miehistä kysyi, että kuinka isä voi auttaa muuten kuin laittamalla ruokaa ja tukemalla? Terveydenhoitajan kommentti oli, ettei muuten, sillä ne ovat ne tärkeimmät asiat.

Oli vinkeää huomata, että meitä elokuun odottajia oli ryhmässä vain 3. Meidän odotuksemme on toiseksi pisimmällä. Hupaisasti sen huomasi myös masuista; minulla on toiseksi isoin masu ja se tuntui lohduttavalta. Joillakin naisilla kun oli sen verran hoikka vartalo yhä, että en olisi heitä katsomalla tiennyt, että vauva on tulossa! He tosin olivat syyskuun loppupuolella esikoisensa saavia, joten massuilla on aikaa kasvaa. Seuraavalla perhevalmennuskerralla kesäkuussa mahat ovat varmasti kaikilla jo kummasti kasvaneet.

Jännä havainto oli myös se, että monet perheet olivat vasta muuttaneet alueelle. Olen suorastaan veteraani, kun olen lähes koko ikäni asunut tällä seudulla. Tuli niin haikea olo siitä, että olemme kohta puoleen muuttamassa pois. Hieman harmittaa nyt, jos totta puhutaan. Tämä alue on niin tuttu ja niin kiva, ihana ulkoilualue lähellä. Uudesta seudusta en vielä tiedä.

Niin kivoja kuin nämä ihmiset ovat, meidän lapsemme ei pääse tutustumaan heihin ja heidän pienokaisiinsa samalla tavalla kuin mahdollisesti tapahtuisi jos vauvamme pääsisi kasvamaan tällä alueella. Saatamme toki ystävystyä parin perhevalmennuksen aikana kuka tietää tai törmätä kun tulemme kyläilemään äitini tai ystävieni luona tai olla yhtä aikaa synnyttämässä, mutta silti. Tutustu lähialueen tuleviin vanhempiin - asia ei tule toimimaan meidän kohdallamme. Tapaamme täällä muutamia ihmisiä ja mahdollisesti synnytyksen jälkeen vastaavassa ryhmässä uusia uudella alueellamme, mutta me ja vauvamme olemme väliinputoajia muuton vuoksi ja se on sääli. Vertaistuki on tärkeää ja minua hieman huolestuttaa nyt, että se jää meiltä väliin. Ystävystyminen ei ole kovinkaan helppoa aikuisiällä. Ehkä vaaveli rikkoo raja-aitoja ja tuo uusia tuttavuuksia myös meille.