Olen kirjoittanut paljon pikkuisen liikkeistä ja sama linja jatkuu. koittakaa kestää. 

Eilen illalla silittelin massuani, kuten usein teen. Tällä kertaa tunsin jotakin kovempaa navan yläpuolella. Ajattelin heti, että se on vauvan pää. En mene vannomaan, mutta se on mahdollista. Tunsin kohta potkuja alempana, joten vauvan pää voisi olla juuri siinä kohtaa, jossa oletin sen olevan. Olin oikeassa tai en, oli hauskaa leikkiä silä idealla, että olisin kerrankin pystynyt päättelemään, että missä asennossa pikkuiseni on.

Kun olin mennyt jo petiin, valmiina nukkumaan, silittelin massuani pikkuisen tehdessä tuttua, vauhdikasta iltajumppaansa. Liikkeet ovat jo paljon vanhempia ja tuntuvat mukavasti. Laitoin käteni kyljen puolelle, jossa monet potkut tuntuivat. Pikkuisella oli vielä uusi juju iltani iloksi: potkun jälkeen pikkuiseni jätti jalan kättäni vasten. Siinä pieni jalka lepäsi hetken verran kättäni vasten. Se oli aivan ihanaa.