Olen yksi niistä, jotka seuraavat joka vuosi Euroviisuja. Eilen kisa alkoi ensimmäisellä semifinaalilla, jossa Suomenkin kisakappale kuultiin. 

Vauva pääsi tietenkin kuuntelemaan kanssani kaikki viisut. Mies ehdotti, että tällä kertaa en arvostele kipaleita yksin vaan lisään oman sarakkeen vauvalle: kun vauva potkii, biisi saa omat merkintänsä asiasta. Innostuin ja tein juuri niin. Sain selville, että meillä on vauvan kanssa hieman poikkeava viisumaku.

Eilisessä semifinaalissa kuultiin 18 kappaletta, Suomen vuoro oli numerolla 9. Vauvan ensimmäinen tykkäys oli Belgian herkkä biisi, josta itsekin pidin kovasti. Sitten tulikin jo Suomi, josta vauva innoistui illan kovimmalla potkujen määrällä: 11.  Sitten Israel, San Marino, Kypros, Tanska, Itävälta ja Irlanti saivat myös vauvan hyväksynnät. 

Pidin myös kovasti Irlannista ja Tanskankin kipale oli ok, mutta Itävallan erinomaisuus ei minulle auennut. Kiintoisasti suuri ennakkosuosikki, Venäjän viisumummot, eivät saaneet vauvaa innostumaan - olin aivan varma, että kyllä mummojen herttaisuus vauvaan vetoaa, mutta ei niin käynyt. 

Jatkamme vaavelin kanssa viisujen kuuntelemista torstaina ja lauantaina, jos jaksamme. Valvominen puoleen yöhön tuntuu tänä aamuna, vaikka hauskaa oli. Vauvalla tuntui olevan kivaa myös biisien välissä, sillä kovempia potkuja tuntui silloin. Olikohan se vauvan tapa sanoa, että välivideot pois ja lisää musiikkia...?