Tällä viikolla on ollut paljon puhetta raskaudestani.

Mies kertoi maanantaina työtovereilleen, että perheemme lisääntyy elokuussa. Onnitteluja seurasi ja epäilemättä tulevaisuudessa myös hyviä vinkkejä, sillä useammallakin mieheni työtoverilla on lapsia.

Minä taas paljastin asian yhdelle opettajalleni, koska se oli ainoa tapa välttyä harjoitukselta, joka olisi liiskannut masuni. Samalla uutisen kuuli pari opiskelutoveriani. Yksi heistä oli jo asian arvannut, toisen silmät levisivät suuriksi ja hän kysyikin heti, että miksei raskauteni jo näy. Kaksi muuta sanoi, että näkyyhän se. Ja niin muuten jo näkyykin. 

Tänään raskauttani ällistellyt kertoi nähneensä yöllä unta, jossa tulin kouluun ison mahan kanssa. Masuni oli siis yön aikana kasvanut valtavaksi, aivan loppusuoran odottajan masuksi!  Vaihdoimme raskauskokemuksia kahden opiskelutoverin kanssa - oli aivan mahtavaa kuulla heidän raskausmuistojaan ja kokemuksiaan. Toivottavasti kuulen jatkossa vielä paljon lisää!

Eilen illalla kerroin uutisen kahdelle ystävälleni, toiselle henkilökohtaisesti, toiselle viestin muodossa. Kävelyllä uutisen kuullut onnitteli lämpimästi ja halasi. Juttelimme raskaudestani ja ystäväni kysyi, että joko tiedän kumman saamme. Kerroin, että sen saamme tietää vasta parin viikon päästä rakenneultrassa. Ystäväni tunnusti, että oli jo arvellutkin, että jossakin vaiheessa raskausuutisia on luvassa. 

Toinen ystäväni sai viestin vuorokausi sitten. Vielä en ole vastausta kuullut. Toki viestissä oli paljon muutakin kuin vain vauvasta, joten olen ihmeissäni, ettei hän ole vastannut... Sama ystävä yleensä vastaa aika nopsasti, joten olen yllättynyt. Aika näyttää, että reagoiko ystäväni asiaan missään vaiheessa. Toivottavasti. Muiden ystävien reaktiot ovat olleet iloisia ja positiivisia, toivottavasti hänenkin.