Ensimmäinen ultra lähestyy pikku hiljaa. SIlti pitää vielä malttaa odottaa kuun loppua. Silloin näemme, että miten pikkuisemme voi ja onko pienellä niskaturvotusta.

Eilen illalla ultra tuli esille keskustelussamme ja kappas, silmiini ilmestyivät kyyneleet, kun mieleen nousi se tuttu aihe: onhan pienellä kaikki hyvin. Eihän pienellä ole niskaturvotusta... Mieheni oli onneksi siinä vieressä, kuunteli ja halasi. Se auttoi suuresti. 

Kyynelistä ei itkua saatu aikaiseksi, mutta hetkellinen tunnereaktio kylläkin. Kovasti toivomme, että kaikki on hyvin ja odotamme, että pääsemme katsomaan pikkuista ensimmäistä kertaa. Vielä 10 päivää. Sitten olemme paljon viisaampia.

Aiemmin viikolla koin ärsytystä; moni asia otti jonkin verran päähän, mutta siinäpäs se. Suuria tunnekuohuja tai raivoamista ei ole näkynyt. Olen kyllä hivenen enemmän huolissani, kun mieheni on myöhempään menossa. Se on ilmestynyt odotuksen myötä. 

Mukavaa, että nyt alkaa viikonloppu!

Hyperlady & PikkuHyper 10+0 POKS!