Tänään päivä meni täynnä tarmoa. Kun pääsin kotiin asti, mies olikin jo kotosalla. Se oli harvinaista herkkua, sillä hän tekee pitkää päivää. Asia ilahdutti.

Silti, kun menin koneelle, tsekkasin viestini ja luin muiden elokuussa lapsen saavien kirjoituksia, iloinen mieleni alkoi kaikota ja surullinen tunne valtasi kokonaan. Ei kyyneliä tullut, mutta tuli vain aivan yllättäen alakulo päälle.

En oikeastaan tiedä mistä on kysymys. Mitään suurta surullista ajatusta ei ole mielessäni, eikä ahdista tai pelota. Ei edes huolestuta. On vain surullinen fiilis.

Vastauksen täytyy löytyä siis yhdestä ainoasta asiasta: ne hormonit, ne hormonit.

Kysymys kuuluukin, miten nostan mieleni taas tästä? Vai nouseeko se ihan itse, ihan kohta?