Kun sain puhelimitse varmistuksen, etteivät parit vitamiinivalmisteeni enää käy minulle, päätin saman tien, etteivät ne purnukat myöskään voi jäädä meille. Muuten saatan jatkaa tottumuksesta valmisteiden käyttöä.

Ei kai niistä suurta haittaa ole; toisen kohdalla mainittiin ainoastaan, että sen käyttö saattaa pidentää synnytystä, ei muuta. Toisesta ei tiedetty sen tarkemmin. Täti totesi, että nyt on parempi jättää ne pillerit purkkiin raskauden ajaksi.

Minun olisi pitänyt nauttia illalla kumpaakin lajia, joten siirsin pillerit äkkiä purkkeihinsa ja purkit kassiini. Sitten soitin äidilleni, että onko hän kotosalla, sillä minulla on hänelle tuotavaa.

Nostinkin äidin luona purkit pöydälle ja hieman ihmeissään hän katseli purnukoita. Totesin, etteivät ne nyt enää sovi minulle. Kun äiti kummasteli asiaa, nostin esille ihanan vauvakalenterini ja siitä äitini näki suoraan, että mistä on kyse.

Sain halauksen, onnitteluja ja nostimme uutisen kunniaksi lasilliset appelsiinimehua.

Okei, ideaalimaailmassa olisimme kertoneet uutiset vasta helmikuun alussa, mutta jotenkin aika oli vain oikea ja pillereistä piti päästä. 

Juttelimme äidin kanssa odotuksesta ja raskaudesta. Sain mukaani oman vauvakirjani, josta näkyy merkintöjä minun elämäni alkutieltä. Olin todellakin vain 44 senttiä pitkä ja painoin 2510g. Pieni tyttö.

Äidinkin kalenteriin merkittiin, että elokuun puolivälissä on jännät ajat edessä.

Sain tietää, että äiti oli jo aavistellut, etten ollut tänä aamuna "hammaslääkärissä" ja hän oli kuin olikin täsmälleen kuullut jouluaattona, ettei joulutorttu pysynyt sisälläni. Nyt hän sai tietää varmasti.

Kuulin myös, että yksi enoistani oli pari päivää sitten jo kovasti tiedustellut, että joko minä odotan. Meidän elämäntilanteemme kun vaikutti juuri sopivalta "perheeseen keskittymiseen". Odotanhan minä, mutta virallisesti tämä tieto julkistetaan vasta myöhemmin, sitten helmikuun alussa.

Hyperlady & PikkuHyper 7+5