Eilinen oli todella synkkä päivä. Se oli Plan B- aikani synkin päivä, enkä ole varmaan koskaan itkenyt yhtä paljon vauvankaipuutani. Ainakin posket olivat aamulla pehmeät, joten hopeareunukset ovat silläkin pilvellä.

Miehelläni on onneksi iso projekti, joten hänellä on muuta ajateltavaa. Vaikken haluaisi, että häneen sattuu, en millään tasolla, olisi joskus helpottavaa kuulla, että häneenkin tuntuu, ettei meille ole vieläkään omaa pikkuista tulossa. Olisi kiva tietää, etten sure yksin. Ymmärrän kyllä sen, että koen asian vahvemmin, koska koen sen fyysisesti. Samalla tunnen pelon, häpeän, pettymyksen, turhautumisen ja surunkin paljon vahvemmin.

Arvostan sitä, että olen saanut itkeä mieheni rintaa vasten ja hän on halannut, kun tulin vessasta itkien pois. Hän tukee minua omalla tavallaan. Kaiken muun lisäksi pelkäsin eilen illalla sitäkin, että yrityskiertojen määrän lisääntyminen ajaa kiilaa meidän väliimme joskus. En halua, että tämä asia ajaa meitä kauemmas toisistamme. En halua, että mikään voi tehdä niin.

Sadattelin eilen hetkisen sitäkin, että olin sopinut tapaavani ystäväni, mutta lopulta myös se tapaaminen piristi kummasti. Sai välillä puhua aivan muita asioita ja shoppailla jo joululahjoja läheisille. Sattumalta toinen ystäväni - ainoa joka tietää Plan B:stä - soitti ja puhuimme myös siitä, että mistä alkaen on ollut ok kysyä toiselta raskaudesta. Minusta se ei ole koskaan ok, koska ikinä ei voi tietää, mitä pinnan alla tapahtuu.

Olen edelleen lukemassa pitempään vauvaa yrittäneiden kirjoituksia. Se rauhoittaa ja antaa toivoa tulevasta. Meidän kertomuksemme ei ole vielä kirjoitettu, tämä kierto voi olla se onnellisin, mutta silti olen lukemassa tarinoita ihmisistä, jotka ovat käyneet läpi rankkoja lapsettomuushoitoja, ovat tutkimuksissa tai suunnittelevat niihin menoa. Minusta on aina ollut tärkeää valmistautua asioihin myös pohtimalla niitä ei niin ihania ja ruusuisia vaihtoehtoja. Sitten kun varsinainen asia iskee, ei tunnu enää niin pahalta, kun on sinut niiden hurjempienkin vaihtoehtojen kanssa.

En ole silti vakavasti harkitsemassa vielä lapsettomuushoitoja tai edes varaamassa aikaa tavalliselle gynekologivisiitille. Haluan rauhoittaa tämän kierron takia kaikki ajatukseni. Meillä on sen verran paljon muita asioita meneillään, että lisästressiä ei tarvita. Mieheni on yleensä iloinen viilipytty, mutta hänen projektinsa tuo stressiä, sen olen huomannut. Katsotaan nyt vain eteenpäin täynnä optimistista realismia ja kuka tietää, miten tässä kierrossa tai seuraavassa käy.

Kaikesta huolimatta istuin kauempana lapsiperheistä serkkuni vauvan synttäreillä ja vierustoverini oli sukulainen, joka on avoimesti ilmoittanut, ettei halua koskaan lapsia. Näin tiesin, että minimoin mahdolliset utelut heti alkuunsa. Serkkuni kanssa kävimme mukavia keskusteluja aivan muista aihepiireistä ja ihastelin rauhassa päivänsankaria, joka on todellinen hymypoikahurmuri. 

Ihan siltä varalta, että tätini tai joku muu vieras päätti tarkkailla mahaani ja sen kokoa (joka tällä kertaa oli vain *-päivät turvotusta), otin monta serkkuni anopin tekemää tuulihattua. Niiden täytteenä kun oli tuorejuustoa ja graavilohta, jotka molemmat ovat kiellettyjen ruoka-aineiden listalla. Eli jos joku luuli minun olevan raskaana, niin eiköhän lautastani tarkkailleet tulleet toiseen tulokseen siltä istumalta. 

Kp2 ja mieliala on kohonnut eilisestä noin tuhat astetta kohti positiivisempia sävyjä ja uutta toivoa. Olen oppinut nyt myös sen, että voin luottaa vain yhteen oireeseen: *-päivien poisjääntiin. Vasta, kun pääsen kiertopäivään 35, voin uskoa, että ehkä mahdollisesti jotakin on meneillään. Kaikki muu ennen sitä on harhaa ja kehoni toiveajattelua. 

Parempia tuloksia & plussatuulia kaikille!!!!