Olimme tänään juhlimassa mieheni tädin 80-vuotispäivää. Kotimatkalla mieheni mainitsi, että oli yllättynyt ruokavalinnoistani. Olin aivan ihmeissäni, että mistä nyt on kyse. Siis voileipäkakuista ja kalasellaisesta. 

Olin siis aivan autuaasti unohtanut, että voileipäkakut ja etenkin kalavoileipäkakut ovat itseasiassa tähän asti noudattamani uuden ruokavalion ulkopuolella. Tämä vauvakuumeilija oli iloisesti unohtanut sen.

Todellakin tuli jälleen kerran huomattua käytännössä, etten stressaa Plan B:tä samalla tavalla kuin vielä pari kuukautta sitten! Silloin ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisin edes katsonut voileipäkakun suuntaan. Nyt jopa söin sitä pinnalla ollutta lohta. Niin sitä ihminen unohtaa huolehtia.

Olin tosiaan päättänyt, että elän koko vauvakuumeiluajan aivan kuten raskaana olevat naiset, mitä ruokavalioon tulee. Käytönnässä ainoat muutokset ovat raa'an kalan, majoneesin ja maksaruokien välttely. Kotiolosuhteissa asia on ollut helposti hoidettu, sillä ostamme maksalaatikkoa vain jouluksi. Majoneesia saatamme saada hampurilaisen mukana ja raakaa kalaa emme ole kotona mutustaneet, vaikka mieheni haluaisikin joskus ulkona syödä sushia.

Pitänee siis ottaa itseään niskasta kiinni ja olla tarkempi. Tässä kierrossa onnistumisen mahdollisuudet ovat oikein hyvät ja Tyyneysviikot ovat juuri alkaneet. En usko, että pala voileipäkakkua tässä vaiheessa mitään katastrofaalista aiheuttaa, mutta jatkossa se on sitten tyynesti ei kiitos vastaaville.

Siinä vaiheessa kun on oikeasti näkyvä vauvamaha, niin ei tarvitse asiasta huolehtia, muut ymmärtävät kyllä. Nyt kun yritys on vain meidän oma juttumme, niin minun on oltava kaksi kertaa aiempaa tarkempi ja pidettävä mielessä mitä voin syödä ja mitä en - eihän sitä koskaan tiedä, että milloin tärppää. Ihania uutisia voi olla luvassa jo parin viikon päästä.