Olen iloisesti olettanut, että vain naisilta kysytään vauvoista ja lapsista. Siis hyvää tarkoittavat tädit utelevat, että koska niitä tulee.

Siinä sitten nainen koettaa vastata jotakin viatonta, joka ei paljasta, että missä oikeasti mennään. Ei kerrota, että meillä jo yritetään, mutta ei myöskään mainita mitään kielteistä asian suhteen, etteivät luule, etteivät pienokaiset ole tervetulleita. Koeta siinä sitten keksiä jotakin sopivan neutraaliakin, äänensävyä myöten, ettet paljasta korttejasi tai sitä, ettet itse asiassa halua muiden udella mitään pienokaisiin viittaavaakaan.

No, tämän päivän kutsut ja rakkaan mieheni täti laittoivat teoriani heti kerralla uusiksi. Nimittäin mieheni kyyditsi iäkkään tätinsa kotiin kutsuilta. Tuon ajelun aikana täti päätti sitten rikkoa Ei Miehiltä Kysytä Lapsista - säännön ja uteli mieheltäni, että koska me aiomme saada lapsia.

Mieheni on tosiaan tunnettu lyhyistä ja ytimeikkäistä vastauksista, joiden joukossa aiemmin mainitsemani neutraali "en kommentoi" on vakiokamaa. Tällä kertaa mieheni tosin joutui avaamaan sanaista arkkuaan hieman enemmän ja mainitsemaan jotakin aivan muuta. 

Kun mieheni lähti alkuiltapäivästä veljensä synttäreille, heitin lähinnä vitsinä, että jos joku kysyy, niin älä kerro vauvasuunnitelmistamme. Todellakin olin odottanut, ettei mieheni oikeasti joudu koskaan vastaamaan sellaiseen uteluun. Mutta myönnetään rehellisesti, olin väärässä. 

Mieheni kertoili palattuaan kutsuista, vieraista, tarjottavista, veljensä saamista lahjoista. Vasta hieman myöhemmin hän kertoi, että täti oli kuin olikin udellut häneltä meidän lisääntymisestämme. Minun piti kysyä perään, että olihan se aivan totta, sillä ihan yhtä hyvin rakkaani olisi voinut heittää kommentin vitsinä. Sitä se ei tällä kertaa ollut.

Samainen täti on tosin tunnettu siitä, että hän saattaa kysellä lapsista. Hän kysyi minulta jo tupareissamme, että pidänko lapsista ja koska aiomme hankkia lankoni tyttärelle serkun. Silloin sain keskustelun loppumaan toteamalla, että pidän paljonkin lapsista ja omat lapset kuuluvat avioliiton solmimisen jälkeiseen aikaan. (Samalla kommentilla ostin aikaa oman äitinikin suhteen.) Se riitti silloin, miten mahtaa olla nyt?

Mieheni tarkka vastaus oli kuulemani mukaan ollut: "Aika näyttää."

Kaikessa lyhyydessään tuo kommentti on yhtä aikaa sekä täydellinen kuvaus siitä, mitä meillä on tapahtunut kaikessa hiljaisuudessa että täysin neutraali ilmaisu asiasta. Se on enemmän positiivisempi ja toiveikkaampi ilmaisu kuin negatiivinen kannanotto, hyvä niin.

Silti hämmästelin, että se lause oli riittänyt tädille. Jopa minä olisin vastaavassa tilanteessa kysynyt enemmän... ei sitä, että itselläni olisi suuria suunnitelmia kysyä keneltäkään asiasta.

Mutta ehkä voimme päätellä vastauksesta sen, että olen ollut oikeassa yhdessä asiassa: jos kommentoinnin voi jättää mieheni hoidettavaksi, se todellakin kannattaa. Sanoja tarvitaan vähemmän, eikä lisäkysymyksiä esitetä.