On muutamia asioita, joita vauvakuumeinen ei halua tietää. Kuten, että kaverit pohtivat, olenko raskaana. Tai että vuosi sitten isoäidiksi tullut tätini kysyi äidiltäni, että olenko raskaana. Ei, sellaisia asioita ei tarvitse tietää. Mutta valitettavasti tiedän molemmat.

Tosiaan mainitsin äidilleni kaverini kysymyksestä ja sanoin, että se aihepiiri kuuluu vain ja ainoastaan kahdelle ihmiselle, minulle ja aviomiehelleni. Kenenkään muun kanssa en aio asiasta keskustella. Sanoin tarkoituksella niin, ettei äitini keksi kysellä asiasta tarkemmin jatkossa - kuten tulevana viikonloppuna kun lähdemme laittamaan kesämökkimme talvikuntoon kahdestaan.

Äitini vakuutteli kovasti, että hän ei ole sitä tyyppiä, joka utelee (okei, uskokoon ken tahtoo! ). Hänen oma anoppinsa oli aikanaan ollut hienotunteinen, eikä kysynyt aiheesta äidiltäni yhtikäs mitään, joten äitini ajatteli jatkaa samaa linjaa. Hän sanoi myös, että hän olettaa, että hänelle kerrotaan, kun kerrottavaa on. Niin aiommekin tehdä - tosin raskausviikon 12 jälkeen. Sitä en ole hänelle kertonut.

Saman keskustelun yhteydessä äidiltäni lipsahti, että tätini - äitini nuorin sisar - oli omaa lapsenlastaan hoitaessa kysynyt, että joko minä olen raskaana. Kiinnostus johtui äitini mukaan siitä, että koska äitini pääsee myös hoitamaan lastenlasta.

Minä tietenkin halusin heti tietää, että missä, milloin ja missä vaiheessa tätini oli asiaa kysynyt, sillä tätini lempinimi lastensaduissa olisi aivan varmasti Täti Utelias. Sen verran pitkät korvat hänellä on. No, sitä äitini ei tarkemmin kertonut, oli vain todennut, ettei ole kysynyt, vaan odottaa niitä uutisia meidän puoleltamme. Sitten joskus.

No nyt minusta alkaa pikkuhiljaa tuntua yhä enemmän ja enemmän akvaariokalalta. Tiedättehän? Olet lasikuvussa, jossa pääsee kyllä sen puun suojaan tai kasvien taakse aina silloin tällöin, mutta suurimman osan aikaa olet esillä, kaikkien nähtävänä. 

Minusta tuntuu, että vatsani on tarkkailun kohteena. Sille on englanninkielessä oma sanansa, bellywatch, masutarkkailu. En halua, että minua ja vatsaani tarkkaillaan.

Onneksi äitini puolelta ei ole tulossa mitään perhejuhlia lähiaikoina. Kyseinen täti kyllä täyttää 60, mutta ei kaiketi ole järjestämässä juhlia. Mieheni veli sen sijaan täyttää ensi kuussa sen 40, jolloin on valitettavasti mahdollista, että joudumme taas vastailemaan kysymyksiin tai että joku tarkkailee, olenko raskaana. Ei sitä, kiitos. Meillä on ollut aiheesta aivan tarpeeksi paineita jo muutenkin ja olen juuri niistä päässyt, joten ei lisää ja uusia, ei nyt.