Kuukaudessa on harpattu sen verran etiäpäin, että ovulaation aika on onnellisesti ohitse ja ne kuulut Piinaviikot ovat alkaneet. Ei kun jännäämään enemmän tai vähemmän keskittyneesti, että mitä tulevat päivät pitävät sisällään.

Olen onnellinen kehoni toiminnan säännöllisyydestä. Kehoni ilmoittaa kyllä, että milloin ovuloin (suunnilleen) ja milloin se on ohitse. Toivoisin vielä sellaista hienosäätöä, että saisin raskausoireita muistuttavia oireita vasta, kun raskaus on oikeasti alkanut, mutta ei sitä ihan kaikkea ole kehityksessä ehditty huomioimaan.

Vaikka eletään piinaviikkojen aivan alkua, olen jo - totta kai - havainnut kiintoisia ja normaalista poikkeavia nippailuja. Jo aamupäivällä pohdiskelin, että onkohan osa noista hieman lupaavista merkeistä itse asiassa kehon ovulaation jälkeistä normaalia nippailua eikä mitään muuta? Ja siksi yhtä sun toista tuntuu joka kuukausi Plan B:n aloittamisen jälkeen? Toki joka kertaa ne tuntuvat "aivan erilaisemmalta kuin koskaan aikaisemmin".

Realisti sisälläni muistuttaa, että vaikka jokunen nainen on joskus tuntenut raskauden ensimmäiset oireet piakkoin ovulaation jälkeen, suurin osa ei mitään tunne viiteen päivään/viikkoon. Osa ei tiedä mistään mitään ennen kuin *-päivät jäävät pois. Että rauhallisesti nyt vain, ehtiihän tuota intoilemaan aivan tarpeeksi sitten kun pääsee itse siihen vaiheeseen, että *-päivät jäävät viimeinkin pois.

Eli tällä kertaa piinaviikot ovat alkaneet analyyttisemmin kuin aikaisemmin. Olisi toki ihanaa, jos raskausoireet olisivat sellaisia, ettei niitä voi sekottaa mihinkään muuhun. Se helpottaisi asioita huomattavasti. Tosin ehkä osa "hupia" on arvuutella, että onko tämä nyt sitä itseään vaiko ei.

Piinaviikot ovat täällä, toivottavasti viimeistä kertaa piiiiiiiiiitkään aikaan!