Asioita hoitaessani olen huomannut kulkevani yhä useammin ja useammin kohti äitiysvaatteita ja vauvojen vaatteita. Olen antanut itselleni luvan hypistelllä pieniä sukkia, myssyjä, pehmoleluja. Olen antanut itseni haaveilla siitä pienestä tytöstä tai pojasta, jota saan pukea vaaleanpunaisiin tai sinisiin asuihin.

Ihastuin potkupukuun, jossa on Disney-hahmo, vihreitä viivoja ja sopivan neutraali pohjaväri. Se on alennuksessa ja valtavan suloinen. Siti pakotin itseni jättämään sen kauppaan ja jatkamaan eteenpäin. Sen ostaminen olisi tuntunut liian ennenaikaiselta.

En ole päättänyt, onko hyvä vai huono asia ostaa vauvanvaatteita ennen kuin olen saanut plussan tikkuun. Kai siksi olen kahden vaiheilla asian suhteen. Into hankkia pieniä asuja on valtava.

Silti ihastelen vaaleansinistä uniasua, jossa on pieniä tähtiä. Silti katselen tumman violettia bodya, joka olisi aivan mahtava sekä tyttölle että pojalle. Silti minusta on aivan mahtavaa, että nykyvauva saisi paidan, jossa lukee The Beatles tai Rolling Stones, vaikken kumpaakaan bändiä ole koskaan fanittanut.

Uskon vahvasti, että mielikuvilla on suuri merkitys unelmien ja tavoitteiden toteuttamisessa. Siinä(kin) mielessä intoni hankkia pikkuruisia vaatteita jo ennen raskauden virallista vahvistamista vain auttaisi asiassa. Ehkä jos hankkisin bodyn tai potkupuvun, voisin vieläkin paremmin kuvitella pitäväni sylissä esikoistani tai ihailevani lastani, jolla on yllään suloinen ostamani asu?