Kun keskustelimme neuvolan terveydenhoitajan kanssa ensimmäisessä äitiysneuvolassa tämän raskauden kohdalla, yksi iso asia oli pääni. Esikoista odottaessani kun päätäni särki käytännössä koko toisen kolmanneksen, eivätkä lääkkeet auttaneet. 

Silloin me molemmat toivoimme, että tämä raskaus olisi päänsärkyjen suhteen helpompi. No, ei ole ollut. Ehei.

Viime äitiysneuvolassa päätäni särki. Pääni oli itse asiassa räjähtämässä, tai siltä se ainakin tuntui. Unohdin ison liudan asioita, joita piti kysyä, koska en kivultani pystynyt keskittymään. Sain ohjeeksi ottaa lääkitystä tarpeen mukaan, matalalla kynnyksellä ja soittaa ajan neuvolalääkärille, kun en enää kestä.

No, kun olin lääkinnyt itseni sen tapaamisen jälkeen, sain olla tovin aivan rauhassa. Nyt kivut ovat palanneet. Taas on menossa kolmen peräkkäisen päivän putki, eikä minua hymyilytä. Tavallista kipua, migreeniauraa, tavallista kipua. Aamulla, päivällä, iltapäivällä, illalla, yöllä. 

Kipu on kovaa, intensiivistä, ärsyttävää. Vie voimia, tarmoa, keskittymiskykyä. Olen levännyt ja torkkunut ihmeitä toivoen tyttäreni päiväunien aikana, turhaan. Eilen illalla menin nukkumaan päänsäryn kanssa, tänä aamuna heräsin päänsäryn kanssa 4.08 ja puolentoista tunnin valvomisen jälkeen annoin periksi ja nousin.

Ehkä tämä on se päivä, jolloin tartun luurin ja soitan ajan neuvolalääkärille. Jotakin on keksittävä.