Ulkona on aika keväinen ilma, vaikkei olekaan kovinkaan lämmintä. Minä ja neiti olemme sen sijaan kotosalla, toipumassa kumpikin omista jutuistamme.

Neiti on ollut hyvin terve koko pienen elämänsä, 1,5 vuotta, josta olemme miehen kanssa hyvin kiitollisia. Sitten pukkasi nuhaa ja kuumetta sunnuntaina, yöt menivät pipariksi ja samalla neiti tekee noin neljää hammasta. Olikin siis aika jäädä kotiin toipumaan.

Siinä missä parin sisäpäivän jälkeen neiti on kuumeeton ja täynnä energiaa, minä haluaisin kovasti nukkua useat päikkärit ilman, että yöunet kaikkoavat. Niin väsynyt olen. Nyt on meneillään rv10+6, huomenna poksuu 11+0. Väsyttää, vaikka keskiraskaus alkaa jo lupaavasti häämöttää.

Ensimmäisessä äitiysneuvolassa mitattiin toki hemoglobiini, se oli 128, joka oli hieman huonompi kuin ensimmäisen raskauden ensimmäinen lukema (131), muttei paljon. Kehossa on toki niin paljon meneillään, ettei ole ihme, että uni maittaa. Olenkin tyynesti mennyt esikoisen kanssa samaan aikaan päiväunille useana päivänä... 

Tässä raskaudessa pientä kremppaa on riittänyt. Olin alussa sen verran kauhuissani, että kävimme rv7+5 varhaisraskauden ultrassa, jossa todettiin, ettei hätää ole: kohdussa köllii pirteä vauva, jonka sydämen sykekin bongattiin. Pikkuinen oli päivän vanhempi, joten LA siirtyi mielessäni päivällä eteenpäin, vaikka se virallisesti päätetään vasta 7.4. olevassa np/nt- ultrassa (niskapoimu/niskaturvotus) synnytyssairaalassa. 

Pirteyttä kevätpäiviin, eiköhän tämäkin väsymys joskus hellitä!