Tänään on 24. elokuuta 2013. Tyttäreni täytti tänään 1 vuotta.

Pieni vauvani ei ole enää ihan niin pieni. Vauvasta on tullut nyt taapero, toddler, 1-vuotias.

Tänään syntymäpäivää juhlittiin oman perheen kesken. Viikko sitten juhlivat mummit, kummit ja muutamat muut sukulaiset ja ystävät. Vieraita oli 15, leikattiin kakkua, kuppikakkuja ja suolaisia piirakoita. Neiti sai lahjaksi ison pupun, kirjoja, vaatteita, palapelin, dubloja, rakennuspalikoita, taaperokärryn, pituusmittanuken, pehmeän lasten maton ja lehmäkäsinuken.

Pikkuiseni kiintyy esineisiin, pulloon, paperinpalaan, pahviin, liinaan, voidepurtiloon, hattuun, ihan mihin vain ja itku on suuri, kun esine katoaa näkyvistä.

Pikkuiseni rakastaa syödä ihan itse. Lusikka tai pullo ei käsissä pysy, mutta kurkkuviipale, miniruispala, maissinaksu, makaroni, spaghetti, banaaninpala sen sijaan oikein hyvin.

Pikkuisellani on rytmi veressä: Backstreet Boysin uusimman albumin nimikkoraita In a world like this paljasti, että tyttäreni rakastaa musiikkia. Tämä biisi ja muutamia muita saa aina neidin innostumaan ja heilumaan mukana.

Pikkuiseni kutiaa masusta. Hän kutiaa myös jalanpohjista, kainaloista, läheltä kaulaa ja vaikka mistä oikean hetken tullen.

Pikkuiseni rakastaa makaronia ja jauhelihakastiketta, hänen pitää vadelma-omenasoseesta ja voisi juoda maitoa vaikka kuinka paljon tahansa. Kaikki toiminta pysähtyy, kun maitopullo ilmestyy näkyviin ja juominen loppuu vasta, kun maito loppuu.

Pikkuiseni osaa jo ryömiä ylös portaita, kohota seisomaan, osoitella asioita.

Pikkuiseni osaa sanoa etunimensä, äiti, isi, Nuppu, yksi, pupu ja auto. Eniten toistellaan omaa nimeä, äitiä ja isiä.

Pikkuisellani on vahva, oma tahto. Kun hän haluaa jotakin, hän haluaa sen heti. Oli kyse sitten ateriasta, tutista, tippuneen esineen nostamisesta tai mistä tahansa.

Pikkuiseni on nauravainen, ihan tyttö. Hänen kanssaan on ihana leikkiä, hassutella, vain olla. Hän on utelias, rohkea, tarkka, huumorintajuinen.

Hän on ihana, aivan oma itsensä. Rakas pikkuiseni, synttärisankari.