Hieman yli vuosi sitten minun piti lähteä äitini kanssa risteilylle Tukholmaan, mutta silloin vuodelepokomennus esti aikeet. Nyt risteilylle lähti minä, äiti, anoppi ja pikkuiseni.

Minulle iskee joka kesä risteilykuume. Onko se nyt mikään ihme, kun olen vuosia tehnyt risteilyn perheeni kanssa aivan lapsuudesta saakka lähes joka kesä? Nyt, kun oma vauvani on täällä, halusin saman tradition jatkuvan. Samalla ajattelin risteilyn Ruotsiin olevan hyvä harjoitusreissu ajatellen syksymmällä koittavaa pidempää ulkomaanmatkaamme.

Ristelylle lähti siis minä, vauvani ja molemmat mummot. Valitsimme Viking Linen, koska sillä pääsee lähemmäs Tukholman keskustaa, vaikka lapsiperheiden laivayhtiönä pidetäänkin enemmän Silja Linea Muumeineen. 

Olin ennen risteilyä käynyt kysymässä sataman toimistosta, että kuinka todennäköisesti saamme vauvallemme matkasängyn risteilyn ajaksi ja että mahdummeko lastenvaunujemme kanssa buffettiin syömään. Sain silloin rehellisesti sanoen aivan luokattoman töykeää asiakaspalvelua kumpaankin kysymykseeni, joten etukäteen en tiennyt, että mitä odottaa. Jos oma matkasänkymme olisi ollut kevyt, olisin varmaan pakannut sekinkin mukaan...

Kun pääsimme satamaan, sain ohjeeksi kysyä matkasänkyä laivan infosta. Niin teinkin heti laivaan saavuttuamme. Suureksi iloksemme matkasänky oli jo odottamassa meitä hytissämme! Erinomaista palvelua. =)

Kävimme ihastelemassa koko porukan voimin maisemia kannella laivan lähtiessä. Pikkuiseni kulki mukana Manducassa ja viihtyi kannella. Hän ihasteli merta, kannella lentäviä leppäkerttuja ja jammaili kannella kuuluvan musiikin tahtiin ihastuksissaan. Pikkuisellani on rytmiä veressä!

Menimme buffettiin syömään 18.00 kattauksessa. Minulla oli mukanani lastenvaunut. Saimme heti tietää, että lastenvaunut voi jättää lähellä pöytäämme sijaitsevaan tyhjään kohtaan. Ja ystävällinen tarjoilija kertoi auliisti, että mistä löydän mikron vauvanruoan lämmittämistä varten. Herra oli kuitenkin niin ystävällinen, että kävi lämmittämässä sen puolestani. Olin iloisesti yllättynyt hänen ystävällisyydestään. Vauvani sai nauttia ateriansa kotoisasti syöttötuolissa meidän muiden seurassa ja tykkäsi kovasti.

Kun tuli aika käydä ostoksilla, vaihdoin taas vaunut Manducaan, jolla liikkuminen olisi helpompaa. Vauvani tykkäsi muutoksesta, sillä hän nukahti syliini ja veti kaikessa rauhassa noin 40 minuutin torkut.

Näin kesällä laivalle oli tehty Muksula, jossa oli eri ikäisille lapsille tekemistä. Siellä lämmitin neitin iltapuuron, seuraavan päivän illallisen ja vaihdoimme useat vaipat. Oli huomattavasti kätevämpää vaihtaa siellä vaipat ja jättää tuotokset roskakoriin. Hieman harmitti se, että sielläkin oli baari, joten iso joukko aikuisia nautti siellä drinkkejä ja vietti aikaa kaikessa rauhassa - osa heistä oli lapsettomia. Ymmärrän laivayhtiön pointin asian suhteen, mutta itseäni harmitti, kun emme saaneet helposti paikkaa ja pöytätilaa, jossa syöttää vauvani. Se kun oli yksi syy, että koko tila on olemassa, jotta vanhemmat voivat syöttää vauvojaan.

Eniten jännitin, että miten yö sujuu. Kokosimme matkasängyn ja laitoimme neidin pehmusteeksi neljännen sängyn peiton. Ilman sitä peti olisi ollut aika kova. Ekana yönä neiti nukahti mummojen jälkeen ja nukkui hieman levottomasti, sillä aina välillä pikkuinen äänähti, vaikka olikin unessa. Oma yöni olikin pirstaleinen ja heräsin, kun laiva saapui Maarianhaminaan neljän maissa aamuyöstä. Katselin ikkumasta koko pysähdyksen. Aamu alkoi minulle jo klo 6, vaikka neiti nukkuikin autuaasti siinä vaiheessa. Olin vain herännyt, enkä nukahtanut uudelleen. Mutta ei hätää, 6.20 alkaen Tukholman saaristo alkoi. 

Kävimme kannella katsomassa Tukholmaa. Neiti nukahti, mikä tarkoitti sitä, että ensihetket ensimmäisellä ulkomaanmatkalla menivät  täysin ohitse. Se merkitsi myös sitä, että pääsimme aivan rauhassa kävelemään Tukholman Vanhan kaupungin läpi NK-tavaratalolle asti, siellä neiti sitten heräsi katselemaan, että mihin onkaan tullut.

Vaihdoimme neidin vaipat ja pidimme neidin lounastauon Åhlensin tavaratalossa. Siellä vaipanvaihtopaikka, muttei vesipistettä, joka tietää ongelmia, jos edessä on kakkavaipan vaihto (jota onneksemme meillä ei ollut). Mikro sen sijaan oli hieno, syöttötuoli toimiva ja ruokapöytä tilava. Neiti sai Åhlensilta pipon, uuden ruokalapun ja erikoista hedelmäpuuroa illaksi.

Paluumatka laivalle oli erikoisempi, sillä samaan aikaan Tukholmassa oli menossa Pride- kulkue, joka sulki paluureitillä ylitettävän autotien ja sitä ympäröivät leveät katsojamassat. Pelastuksemme oli alikulkutunneli, jonne päästäksemme oli mentävä vaunujen kanssa raput alas (onneksi leveät) ja toiset ylös (kapeat, mutta anoppi ja paikallinen herrasmies auttoivat). Pääsimme takaisin laivalle hyvissä ajoin kaikesta huolimatta.

Risteily meni siis oikein hyvin. Olin pakannut mukaan kaikkea tarpeellista pienestä pulloharjasta pakastuspusseihin. Vaipat, korvike, ruoka tai vaihtovaatteet eivät loppuneet kesken, neiti viihtyi matkasängyssään ja viihdykettä oli tarpeeksi. Mummoista oli suuri apu, kun jaoimme syöttövuoroja silloin kun ruokailumme osui yhteen neidin ruokailun kanssa ja vaipanvaihdossa lisäkäsiparit olivat arvokkaita, sillä laivan hoitopöytä jätti yhden sivun aina avonaiseksi, joka merkitsee haastetta kaikille, joiden lapsi kierii, kääntyy ja venkoilee kuten tyttäreni. Vaunujen kanssa pärjäsi hyvin ja hissiin pääsi paremmin kuin osasin odottaa, mutta myös Manduca oli hyvä olla mukana. Se osoittautui nyt hyväksi neidin kanssa.

Muita risteilylle vauvan kanssa aikovia suunnittelen pohtimaan eri tilanteita, joita saatatte kohdata. Kannattaa ottaa mukaan tarvittavat määrät ruokaa, mutta laivan kaupasta olisi yhtä korviketta ja ruokaa saanut. Vaippoja en huomannut, mutta vaatteita olisi joitakin saanut. Laivalla muut risteilyvieraat eivät pahemmin vauvaperhettä auta, mutta henkilökunta voi olla sitäkin ystävällisempää. Niin meidän kohdallamme tällä kertaa kävi, jokainen risteily on toki erilainen ja voin kommentoida vain laivayhtiötä, jolla risteilimme.

Meidän kokemuksemme ovat hyviä ja kuka tietää, ehkä suuntaamme uudelle reissulle ensi kesänä!