Tämä blogi on nyt siis yhtä aikaa sekä lapsiperheen elämästä kertova blogi että yrittämisblogi. Toivomme toista vauvaa ja valmistauminen on käynnissä.

Minulle uuden raskauden toivominen on vahvasti henkinen prosessi. Rakas esikoisemme ei ollut kovin montaa kuukautta täyttänyt, kun vauvakuume alkoi jo nostaa päätään. Se oli helppo vaihe. Tiesin, että siinä vaiheessa kehoni tarvitsee paljon vielä toipumista raskaudesta ja synnytyksestä.

Nyt vauvakuume on vaihtunut aktiiviseen yrittämiseen. Pian ensimmäisestä synnytyksestäni on kulunut vuosi, se "maaginen vuosi", jonka verran pitäisi odottaa ennen uutta raskautta. Okei, me otimme hienoisen varaslähdön yrityksen suhteen, mutta ei se mitään. Ei se raskaustesti ole vielä plussaa näyttänyt, yk2 on menossa Tyyneysviikoilla.

Olen silti jo kovasti valmistautumassa uuteen raskauteen ja elämään kahden pienokaisen kanssa. Olen katsellut tarkkaan vastaantulleita kahden lapsen vaunuja. Olen jo ostanut toiselle pienokaiselle kaksi asua, sillä pitäähän toisellaki pikkuisella olla joitakin uusia kuteita! Ja olen ystävän vauvalle vaatteita katsellessa pohtinut toisellekin vauvalle kotiintuloasua (tiedän, ihan liian aikaista, mutta mitä sitä itselleen mahtaa...).

Oma jaksaminen mietittää myös. Olemme päässeet helpolla esikoisemme kanssa, kuten kaikki jaksavat meitä yhä uudelleen ja uudelleen muistuttaa. Toinen lapsi voi olla täysin toista maata. Hän voi olla allerginen, huonosti nukkuva, nirso syöjä, helposti vierastava, esikoista kiukkuisempi ja tempperamenttisempi tapaus. Olen pohtinut omaa jaksamistani, miehen jaksamista, parisuhdettamme. Olen miettinyt, että mahtaisiko isoäideiltä saada edelleen satunnaisesti hoitoapua, kun pikkuisia onkin kaksi?

Olen miettinyt arkea. Olen kuullut, että monet äidit jäävät helpommin kahden seinän sisälle, kun lapsia on kaksi. On vaikeampaa lähteä, kun se vie enemmän aikaa ja organisointia. Olen pohtinut, että miten viihdyttää esikoista, kun imettää vauvaa? Miten käsitellä viisaalla tavalla esikoisen mustasukkaisuutta? Kai lapsoset voi sijoittaa kaikessa rauhassa samaan huoneeseen tulevien vuosien ajaksi? 

Vauvakuume on erilaista nyt. En enää kuumeile, yritän raskautta. Minä ja mies molemmat toivomme, että uusi raskaus alkaisi helpommin ja ehkäpä jopa nopeammin, vaikka olemmekin hieman vanhempia nyt. Tiedän hyvin, että mikäli tämä kuukausi ei tuo mukanaan toivottua plussaa, niin ensi kierto on lähes varmasti välikierto, sillä olemme ovulaation aikaan kylässä. Siellä ei voi peittoa heiluttaa. Olenkin koittanut valmistaa itseäni henkisesti siihen, mutta jonkinlainen pieni romahdus on varmaankin luvassa, jos näin käy.

Olen huomannut, että olin jotenkin toiveikkaampi ensimmäisellä yrityskierroksella. Nyt tiedän paremmin, miten paljon vauvan myötä voi menettää, jos menettää vauvan. Rakas tyttäreni on mahtava tyyppi ja joka päivä hän ilahduttaa meitä niin monin tavoin. Nyt toivomme kovasti toista, pientä ihmettä.

Tiedän myös, ettei meillä ole nyt samanlaista kiirettä kuin ensimmäisellä kerralla, juuri tyttäremme ansiosta. Saamme nyt keskittyä häneen odotuksen alkua odottaessamme. Toki kumpikaan meistä ei tästä nuorene, joten toivomme, että emme joutuisi liian pitkään yrittämään raskautta.

Valmistauduin eilen uuden pikkuisen tuloon hankkimalla vauvalle ensimmäisen tutin. Siinä on delfiini. Se oli söpö tutti ja minun mielessäni käy sekä tytölle että pojalle. "Pikku kakkoselle" on siis olemassa tutti, myssy, tossut, yöpaita ja body. Ja toki iso keko esikoiselta tuttuja vaatteita.