Ennen odotusta ja äitiyttä minua hymyilytti, kun äidit kertoivat, etteivät voi tehdä sitä tai tätä, koska se sekottaisi rakkaan lapsukaisen rytmin. Tänään saimme pienen vihjeen, että rytmillä on tarkoituksensa.

Neuvolassa kyseltiin, että onko pienokaisellamme jo rytmiä. Sanoin, että sitäkin löytyy. Vauvamme kun menee nukkumaan suunnilleen samoihin aikoihin joka ilta (noin klo 22.30-24) ja herää suunnilleen samoihin aikoihin (9.30-10.15). Odotinkin pienellä kauhulla, että mitä tapahtuu, kun herätyksestä vastaakin vauvan luontaisen rytmin sijaan herätyskello? 

Kun menin herättelemään pikkuista, hän oli puoliksi hereillä siinä vaiheessa, kun laskin hänet hoitopöydälle vaipan vaihtoa varten. Aamiaisen kohdalla pienet simmut olivat täysin auki ja korvike katosi nopsasti. Pukeutuminen sujui hyvin ja taisipas pikkuinen vetää nokoset matkalla neuvolaan. Pikkuinen oli pirtsakkana neuvolassa ja kotimatkakin sujui hyvin, mutta kun pääsimme kotiin, alkoikin rytmin vaihdos tuntua. Pikkuinen oli hieman itkuinen.

Huomasin, että vauva oli tavallista vaativampi sekä nälän että väsymyksen yllättäessä. Kumpikin tilanne sai aikaan huutoa ja kyyneliä. Valitettavasti pikkuinen joutui odottamaan, sillä ei se ravinto lämmennyt sen nopeammin hädän ollessa kuin muutenkaan, vaikka äitinä olisin niin todellakin toivonut. Korvaukseksi vaaveli saikin paljon silityksiä ja rauhoittavaa syliä. Se auttoikin, osan aikaa.

Kun tarkemmin katselee päiväämme, rytmiä löytyy: vaipan vaihtoa seuraa aamupala, sitten leikitään puuhamatolla ja voimistellaan. Lounas seuraa noin 3-4 tunnin kuluttua, sitten puuhastellaan. Päivällinen on jälleen 3-4h kuluttua, illallinen 3-4h siitä. Aterioiden ja puuhailun välissä saatetaan vetää parit päikkärit, jos siltä tuntuu, pituus on yleensä se puoli tuntia. Aamupalan tai lounaan jälkeen tehdään välillä vaunulenkki, jonka aikana hoidetaan asioita. Neidin vatsa toimii säännöllisesti, yleensä iso tuotos ilmaantuu illalla, joskus jo alkuillasta. Kun kylvetään, se tapahtuu aina iltaisin.

Meillä on siis kaikessa rentoudessakin oma rytmimme, jota olemme noudattaneet. Se on syntynyt kaikessa rauhassa ja sopii meille. Haluaisin olla rento äiti. Tuskin olen ihan niin rento, mutta rytmin suhteen kieltäydyn ottamasta paineita ja stressiä. Enkä aio luoda tyttärelleni tiukkaa päiväohjelmaa, josta ei voi ikinä poiketa. Sen sijaan olen antanut aikataulun kehittyä luonnollisesti ja sen tuloksena meillä on iloinen, joka päivä paljon hymyilevä tytär.

Välillä tulee päiviä, jolloin pakolliset menot laittavat aikataulun ja rytmin uusiksi, mutta ei se minua haittaa. Jos tuloksena on yksittäisinä hetkinä hieman kiukkuisempi ja vaativampi lapsi silloin tällöin, niin olkoon. Minun hermoni sen kyllä kestävät, tunnen vain avuttomuutta tyttäreni hädän hetkellä, sillä toki haluan lohduttaa ja auttaa tytärtäni mahdollisimman nopeasti.

Hymyilin pari viikkoa sitten tutulle, joka selitti silmät suurina ja suu lähes vaahdoten, ettei voi ymmärtää ihmisiä, jotka antavat vauvan määrätä elämänsä. Hänen mielestään kun vauvan pitäisi olla vain lisä vanhempiensa elämään; elämän pitäisi pysyä samana, vain vauva lisätään yhtälöön, mutta mitään ei muutu. On sanomattakin selvää, ettei tällä tutulla ole vauvaa. Odotan mielenkiinnolla, että miten tälle teorialle käy jos/kun hän saa oman lapsen.  

Nykyisin hymyilen yhä ihmisille, jotka sanovat, etteivät voi tehdä sitä tai tätä tiettyyn aikaan vauvan rytmin takia. Vauvat toki pitävät rutiineista ja niistä on hyvä pitää kiinni, mutta eläminen ei ole kiellettyä vauvaperheissäkään. Ja elämiseen kuuluu, että joskus rikotaan sääntöjä. Poikkeus kun vain vahvistaa säännön ja rytmiä rikkovat päivät rytmin.