Pikkuisemme sai eilen nimen. smiley

Pitkään valmistellut ja suunnitellut ristiäiset olivat eilen sunnuntaina. Paikalla oli pieni piiri, me kolme, kummankin äidit, kummit puolisoineen ja pappi. Yhteensä meitä oli paikalla 12, kun yksi kummeista oli sairastunut ja kummipariskunta oli päättänyt jättää lapsensa kotiin isoäitinsä hoitoon.

Itse ristiäisseremonia oli lyhyt ja kaunis. Mieheni äiti luki isovanhemman rukouksen ja liikuttui. Minä luin vanhempien rukouksen ja yksi kummeista, hyvä ystäväni, luki kummien rukouksen. Toinen kummi, serkkuni, luki Raamatusta aiheeseen sopivan tekstin Markuksen evankeliumista Jeesuksesta ja lapsista. Virsiksi olimme valinneet Ystävä sä lapsien ja Kuule Isä Taivaan pyyntö tää.

Päivän tähti, neitimme, otti ensimmäisen suuren juhlansa tyynesti sen jälkeen, kun kastemekko oli saatu päälle. Valkoisen perinnemekon pukeminen tuotti tuskaa sekä vauvalle että vanhemmille, sillä sen pukeminen ei ollut helppoa. Sen jälkeen vauva pääsikin isänsä syliin seremonian ajaksi ja jokelteli tyytyväisenä. Nimen paljastamisen jälkeen neiti nukahti ja nukkuikin hyvän tovin.

Vauvamme on nyt Aadasmiley Se oli nimi, johon ihastuimme jo odotusaikana ja valinta piti. Vauva sai myös 2 muutakin nimeä, mutta jääköön ne vain meidän tietoomme. Toinen oli lähellä isän nimeä ja kolmas nimi taas tulee minun suvustani; sama nimi on minulla ja äidilläni, minulla kolmantena nimenä, äidilläni toisena. Se oli perinne, jota halusin jatkaa ja mieheni suostui asiaan helposti, kun nimi sopi yhteen muiden nimien kanssa.

Vieraat olivat toki etukäteen miettineet, että minkä nimen vauvamme saa. Hupaisaa, mutta osa oli arvannut oikein kolmannen nimen, yksi kummeista oli veikannut, että Aada saattaisi olla yksi vaihtoehto ja toisen kummin puoliso oli pohtinut toiseksi nimenksi valitsemaamme nimeä yhtenä mahdollisena. Eli vaikkei kukaan ei arvannut koko litanniaa, silti kokonaisuutena nimi oli "tiedossa". Nimen saimme pidettyä salaisuutena siihen hetkeen asti, kun pappi kysyi nimeä meiltä vanhemmilta. Mutta ihan helppoa se ei ollut, sillä olin itsekin meinannut lipsauttaa etunimen vaikka kuinka monta kertaa, koska olemme jo pitkään kutsuneet neitiä etunimellään kotona.

Tarjosimme vieraille alkujuomana Pommacia, lisänä limuja, kahvia ja teetä. Pöydässä oli 2 täytekakkua, jotka tein itse. Suklaakakussa oli suklaakakkupohja, pätkismousse, suklaakreemiä, suklaakermavaahtoa ja päällä vielä sokerimassakoriste ja suklaalastuja. Pinkissä kakussa oli nimensä mukaisesti pinkinväriseksi värjätty pohja, täytteinä sitruunarahkaa ja mansikka-raparperirahkaa, päällä pinkkiä sokerimassaa, mansikkakermavaahtoa ja pinkkejä sokerimassakoristeita, joista yhteen olin kirjoittanut elintarvikevärillä neidin nimen (ja pidin sen koristeen piilossa aina nimen julistamiseen asti). Suolaisena tarjottavina oli anoppini tuomat 2 voileipäkakkua, lohi ja kinkku ja juustoisia keksejä, jotka olin tehnyt itse. Äitini leipoi korvapuusteja ja minä olin tehnyt myös vaniljaisia keksejä, joiden muoto oli vauvateemaa: vaunut, vauvan body ja keinuhevonen.

Lahjoiksi neiti sai kirjoja, kauniin kehyksen (johon tulee valokuvan lisäksi neidin strategiset mitat), vaatteita (kuten ihanan pipon, jonka yksi kummeista oli neulonut), sydämenmuotoisen riipuksen ja vauvakirjan, jota pääsemme heti täyttämään. Kummit ja isovanhemmat olivat tuoneet kauniita ja kivoja lahjoja. Emme olleet toivoneet mitään erityistä, mutta kaikki olivat mukavia lahjoja ja tulevat varmasti käyttöön.

Ristiäisistä jäi hyvä fiilis. Ja olihan se kivaa, kun pikkuneiti hymyili, kun lausuimme hänen nimensä. Toivottavasti pikkuinen on samaa mieltä jatkossakin...smiley