Samalla kun muu Suomi valvoi katsoen Tero Pitkämäen ja Antti Ruuskasen suorituksia keihäskarsinnassa, minä olin jo suunnannut uinumaan Ari Mannion suorituksen jälkeen. Se osoittautui viisaaksi vedoksi.

Heräsin yön aikana vessaan useaan otteeseen, normaalia enemmän. Lisäksi heräsin joka kerta, kun piti vaihtaa kylkeä, sillä piti varoa eilen kipeytynyttä selkää (yhteen kohtaa vihloo, kun keho on tietyssä asennossa) ja etenkin häntäluuta, jota vihloo koko ajan ja lisää kipua tuntuu, jos se osuu patjaan.

Aamuyöllä 2.22 heräsin kipuun alavatsalla ja unenpöpperössä jo ehdin ajatella, että oliko se supistus. Uusi kipu iski tasan 10 minuuttia myöhemmin. Silloin tajusin, ettei kyse ole supistuksesta, vaan vauvan liikkumisesta; vauvan pääse painoi sen verran lujaa, että tuntui ja heräsin.

Häntäluukipu ja jomotus on ollut jatkuvaa. Päätin lopulta soittaa neuvolaan ja kysyä tilanteen normaaliudesta. Ja jos vaikka saisin samalla vinkkejä, joiden avulla kipua voisi lievittää. Terkka kuuntelikin huolella ja sanoi, että kannattaa kokeilla kipulääkettä; se voisi rauhoittaa häntäluun. Lepoa ja kivuliaimpien asentojen välttämistä myös suositeltiin.

Ehdin jo huolestua, että onko vauva niin iso, että kroppani rajat tulevat vastaan. Sen suhteen terkka rauhoitteli, että tuskin näin on; kyse on vain sopivasta päänkulmasta, joka osuu kannaltani ikävästi. Pienetkin vauvat voivat siinä onnistua.

Häntäluukipu voi kuulemani mukaan olla merkki siitä, että synnytys lähestyy. Joillakin kun ihme kipu ennakoi synnytystä, toislla menee vatsa sekaisin jne. Se on siis mahdollista. 

Tätä kirjoittaessani olen noudattanut ohjeita ja ottanut kipulääkkeen. Ja olo on parempi! Jatkuva polte on poissa ja pystyn olemaan huomattavasti paremmin. Olen levännyt ja ottanut iisisti. Mutta mikä helpostus, ettei koske juuri nyt, levossa! Nautin tästä hengähdystauosta, sillä koskaan ei tiedä, mitä taphtuu...