Etukäteen hieman pohdin, että miten pärjään tämän vuoden joulupöydässä. Paikkojahan riitti, kun kävimme aterioimassa äitini luona aattona ja anoppini luona Tapaninpäivänä. Voisi kai sanoa, että ihan ok meni.

Aattona nautimme perinteisen riisipuuron lounaaksi. Siinä ei mitään. Jälkiruokana sai juuri paistetun tortun, mutta se minun olisi kannattanut jättää väliin, sillä se ei pysynyt sisällä. Oli pakko kiiruhtaa valmisteluiden keskeltä vessaan ja toivoa, ettei viereisessä huoneessa ollut äitini kuullut mitään omituista. Ei ainakaan ole kommentoinut.

Jouluaterialla olin laskenut paljon sen varaan, että meitä on paljon ja ruokaa on paljon, joten tuskin kukaan ehtii katsomaan, että mitä minä itse asiassa suuhuni pistän. Koska kukaan ei kommentoinut, että jätin kalat ja herkkuni maksalaatikon väliin, eikä lasissani nähty colaa tällä kertaa, niin oletan muiden keskittyneen omaan lautaseensa minun ruokieni tarkkailun sijasta.

Tapaninpäivänä anoppi tarjosi hieman erilaisia jouluherkkuja. Emme etukäteen tarkkaan tienneet, että mitä on luvassa, joten se aavistuksen verran hermostutti. Saimme mm. karjalanlapaistia ja punajuurilaatikkoa, joka oli jälleen ihanaa. Kiellettyjä kaloja oli jälleen tarjolla, mutta nyt mieheni tuli avukseni ja kertoi meidän syöneen valtavasti kalaa jo aattona, joten jätän ne nyt väliin. Olin kiitollinen avusta ja kerroinkin, että perheelläni on tapana tarjota alkupalapöytä, joka on lähes kokonaan vain kalaruokia. Se pitää täysin paikkaansa, joskin ne, jotka eivät kaloja syö, saavat jo jatkaa laatikoiden ja muiden herkkujen luokse.

Anopin luona ongelmaksi osoittautui jälkiruoka, luumuvaahto. En ole vuosiin syönyt jälkiruokia, makeita leivonnaisia tai makeisia, mutta silti minunkin eteeni tuli kipponen jälkiruokaa. Onneksi sitä ei ollut paljon... Sain vaahdon syötyä, mutta huono olo seurasi hieman myöhemmin ja piti käydä vessassa. Onneksi anoppini wc sijaitsee hieman erillään keittiöstä ja olohuoneesta, jossa muut vieraat olivat, joten sain käydä vessassa aivan rauhassa.

Eilinen oli pahin päivä, mitä kuvotukseen ja huonoon oloon tulee, sillä jo aamusta tuli sellainen fiilis, ettei tänään sitten syödä. Puristin parista appelsiinista mehua, sen sain alas oikein hyvin ja sitten uskalsin syödä banaanin. Ongelmia tuli lounaan jälkeen, se ei pysynyt sisällä, joten tulikin otettua kevyemmin ja söin hedelmiä ja mehujään. Illallisen jälkeen kaikki olikin taas hyvin.

Oli oikeasti mietittävä asioita hoidettaessa, että onko lähistöllä roskis tai puska, johon voisi käydä rauhassa oksentamassa...  Onneksi sitä tietoa ei tarvittu, sillä ihme kyllä yksi ainoa kurkkupastelli rauhoitti vatsan. Selvästikin ohje "älä päästä vatsalaukkua ihan tyhjäksi" auttoi.

Odotan mielenkiinnolla, että miten tästä asiat kehittyvät.  Tänään on rv 6+5.