Yk9 on päässyt kiertopäivään 14. Kovasti kuullostelen, että missä mennään. Vaikuittaisi siltä, että vaikka vau.fi laskuri kovasti väittää, että ovulaatio on huomenna, se on jo ollut ja mennyt. Tyyneysviikot ovat siis alkamaisillaan, vaikka olo ei ole ihan yhtä tyyni kuin joskus.

Huomenna miehelläni on tärkeä päivä ja kokoonnumme juhlistamaan asiaa illalla. Mukaan tulee myös sukulaisia; mieheni äiti, täti, veli ja äitini. En ole mitenkään tyyni ajatellessani asiaa. Hieman hermostuttaa, sillä sukulaisilla on tapana kysyä tai kommentoida aina silloin tällöin asioita, jotka eivät itseasiassa heille tippaakaan kuulu.

Vauva on iloinen asia suvulle, mutta mitäs sitten tehdään, kun vauvauutisia ei kuulu? Niistä eittämättä jossakin vaiheessa kysellään, hyvää tarkoittavan verukkeella. Huomisiltaan sellainen ei kuulu, mutta saattaa olla esillä siitä huolimatta. 

Miten tämä kierto on mennyt, se on mysteeri. Mieheni valmistelut huomista varten ovat vieneet aikaa meidän jutuiltamme. Se on ymmärrettävää, mutta myös hieman valitettavaa. Samaan aikaan samassa kuussa iso urajuttu ja vauvaprojektin tärkeimmät päivät. Ei hyvä. 

Tosin tällä kertaa o- päivän hienoinen aikaistuminen saattaa avittaa meitä Plan B:n suhteen. Silti pieni peikko kuiskailee takaraivossa, että onko sitä taaskaan tehty tarpeeksi yhteisen unelman eteen. Olen kuitenkin edelleen samaa mieltä yhdestä asiasta: toista ei saa pakottaa petipuuhiin ja lepoa on saatava, että arki sujuu. Jos se tuhoaa mahdollisuutemme tässä kierrossa, niin ei voi mitään. Tärkeää on, että parisuhde sujuu ja kummatkin saavat unta pollaan. 

Iski pieni digitesti pelko. En ole edelleenkään digitaalista raskaustestiä hankkinut, vaikka edelleenkin kovasti tekisi mieli. Purin pelkoni eilen miehelleni, kun katsoimme yhdessä telkkaria ja yhden ohjelman mainoskatsoilla tuli Clearbluen mainos kolmesti.

Kerroin, että minua pelottaa ostaa testi. Siinä puhuessa selkeni myös perimmäinen syy: pelkään, että jos ostan testi kaappiin odottamaan aikaa, jolloin *-päivät ovat sen viikon myöhässä, sellaista aikaa ei koskaan tulekaan. Testi vain odottaa siellä kaapissa ja minua alkaa jossakin vaiheessa hermostuttamaan sen läsnäolo. Ehkä hyvin hassu tunne, mutta myös hyvin todellinen. 

Minä en voi koskaan tietää, että tarvitsenko digitaalista raskaustestiä. En tiedä, tuleeko se maaginen kuukausi, jolloin *-päivät ovat reilusti myöhässä ja pääsen tekemään testin. Optimisti sisälläni sanoo, että tottahan toki sellainen kuukausi tulee, kenties jo pian. Realisti muistuttaa, ettei sitä koskaan tiedä ja hötkyily testin hankkimisen suhteen ei ole viisasta. 

Tässä siis ollaan, kierron 9 puolivälissä, hieman hermostuneena, hieman turtana. Odotan huomista, odotan kierron loppua. Tai pitäisikö sanoa: kierron muuttumista raskaudeksi? Se ainakin kuullostaa huomattavasti paremmalta.