Vauvakuumeen nostaessa päätään kävin usein tutkimassa varmaankin kaikki mahdolliset aiheeseen liittyvät keskustelupalstat. Luin termejä, kommentteja, kohtaloita. Samalla, tietenkin, oma vauvakuumeeni kiihtyi. 

Kun sitten yrittämisen aika tuli, tuntui, että vihdoinkin saan "avoimesti" käydä lukemassa vauvakuumeisten keskusteluja. Se ei enää ollut salaisuus tai "kielletty" hupi, josta pitäisi tuntea syyllisyyttä. Se oli vertaistukeni, apukeinoni.

Kuukaudet kuluivat. Yhä useampi palstoilla oli plussannut, me taas emme. Alkoi pelottaa. Olinhan jo henkisesti käynyt läpi palstakierron miehen reaktiota odottavista yrityksen alkua odottaviin, sieltä yrittäjiin. En halunnut, että kohta pitäisikin lukea viestiketjuja, joissa tunteitaan purkivat ne yrittäjät, jotka olivat yrittäneet yli puoli vuotta. 

Yk6:n saapumisen ja rennomman asenteen myötä ovat taakse jääneet keskustelupalstat. Olen varmaan kerran, pari, käynyt kurkkaamassa, mutta en enää säännöllisesti kuten aikaisemmin. En ole kertaakaan keskustelupalstoille kirjoittanut, vaikka yrittämisen alkamisen myötä asiaa pohdinkin. Nyt olen siitä päätöksestä iloinen; ei tarvitse selittää ihmisjoukolle, miksei enää olekaan säännöllisesti reportoimassa jokaisesta vihlaisusta. 

Nyt ymmärrän miksi osa vauvakuumeilusta taukoa pitävä ja stressiä välttävä haluaa myös jättää palstojen lukemisen. Kai siitäkin tulee pientä paniikkia, kun ihmettelee, miksei ole jo onnistunut niin kuin ne muut, mikä on vikana? Poissa tietokoneen näytöltä, poissa mielestä. Toimii tässäkin.

Kun Plan B etenee seuraavaan vaiheeseen, uskoisin, että sitten palaan lukemaan keskusteluja. Täytyyhän sitä tietää, että mitä on luvassa. Joskin parin tutun kokemusten pohjalta: tieto voi listä tuskaa, siinäkin asiassa. Mutta se on sitten sen ajan "murhe".

Nyt otetaan rennosti!